tag:blogger.com,1999:blog-74996987635290961102024-03-13T23:39:51.559-07:00morning coffeeAlisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.comBlogger30125tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-89361722002030110012014-06-04T11:45:00.002-07:002014-06-04T11:45:28.846-07:00Clarissa "cosplay"<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<object width="320" height="266" class="BLOGGER-youtube-video" classid="clsid:D27CDB6E-AE6D-11cf-96B8-444553540000" codebase="http://download.macromedia.com/pub/shockwave/cabs/flash/swflash.cab#version=6,0,40,0" data-thumbnail-src="https://ytimg.googleusercontent.com/vi/bbZwnFDD_qs/0.jpg"><param name="movie" value="https://youtube.googleapis.com/v/bbZwnFDD_qs&source=uds" /><param name="bgcolor" value="#FFFFFF" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><embed width="320" height="266" src="https://youtube.googleapis.com/v/bbZwnFDD_qs&source=uds" type="application/x-shockwave-flash" allowfullscreen="true"></embed></object></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Koska välillä tekee mieli tuoda hahmojaan henkiin muuten kuin vain lauseiden taikka kynän ja paperin avulla. Vaikka taidankin olla liian pullaposkinen hymysyy kantamaan Clarissan roolia.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-UpCr2C5i4r0/U49ijWD1rgI/AAAAAAAADiA/khM8E3y8JIQ/s1600/clarissa2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-UpCr2C5i4r0/U49ijWD1rgI/AAAAAAAADiA/khM8E3y8JIQ/s1600/clarissa2.jpg" height="640" width="410" /> </a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-ZvKG14OBaOs/U49ibpNwhWI/AAAAAAAADh4/zs9LQ-D44a8/s1600/Clarissa1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-ZvKG14OBaOs/U49ibpNwhWI/AAAAAAAADh4/zs9LQ-D44a8/s1600/Clarissa1.jpg" height="640" width="480" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-fycLgWRaUZE/U49ilfQbt3I/AAAAAAAADiI/BuXXDMXnoog/s1600/IMG_7357.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-fycLgWRaUZE/U49ilfQbt3I/AAAAAAAADiI/BuXXDMXnoog/s1600/IMG_7357.jpg" height="640" width="480" /></a></div>
<br />Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-40421559359337401472014-06-03T13:37:00.001-07:002014-06-03T13:37:18.363-07:00Kohti tähtiä osa 6.Seuraavien päivien ajan näin Clarissaa jokapäivä. Pikku hiljaa opin tuntemaan häntä paremmin. Aloin löytämään meistä paljon yhteneväisyyksiä ja kokoajan tykästyin häneen enemmän ja enemmän. Hän ei avautunut minulle vielä paljoa mutta se ei haitannut. Etenimme varmasti. Sain selville että hän oli 18, minua vuoden vanhempi. Sain myös selville sen että pidimme molemmat samanlaisesta musiikista, vanhasta rockista ja hempeästä kitaran rämpytyksestä. Olimme molemmat kasvissyöjiä, Clarissa vegaani, minä lacto ovo. Katsoimme paljon elokuvia 70-80-luvulta. Lauloimme läpi elokuvien romanttiset hitit. Kävimme pitkillä kävelyillä lähelläni sijaitsevalla hautummaalla. Suurimman osan ajasta vietimme luonani ja ennen kuin ehdin edes huomata oli aamuteeni vaihtunut aamukahviin, eikä Clarissa istunut enää yksin tupakalla parvekeellani vaan taskussani häämötti oma Pall Mallin siniseni. Satoi tai paistoi saimme aikamme aina jollain tapaa kulumaan. Vietimme aikaa niin paljon keskenämme että emme enää arastelleet. En enää stressannut tai hävennyt itseäni. Pystyimme ilmaisemaan helposti olotilojamme ja mielitekojamme, mutta sitä tunnetta joka sydämmessäni poltteli en uskaltanut kakistaa ulos. Pelkäsin torjutuksi tulemista, pelkäsin että kiirehdin, annoin niiden kauniiden keskikesän päivien lentää perhosen siivillä. <br />
Kerran Clarissan vanhemmat lähtivät viikoksi Iso-Britanniaan ja jättivät Clarissan siksi aikaa yksin kotiin. Silloin Clarissa ehdotti jos tulisin tavastamme poiketen hänen luokseen. Clarissa neuvoi miten pääsisin hänen luokseen ja kertoi tulevansa myös itse vastaan. Hyppäsin siis seuraavaan kymppi bussiin mikä läheiselle bussipysäkilleni tuli ja matkasin sillä alle 15 minuuttia Clarissan luokse. Maisemat vaihtuivat kun matkustin läpi keskustan toiselle puolelle kotikaupunkiani. Clarissa oli pysäkillä jo minua vastassa ja heilautti minulle niin että bussi osasi pysähtyä oikealla pysäkillä. Ulkona oli kesäisen lämmin ilma mutta kun astuin ulos bussista tunsin iholleni tippuvan pieniä pisaroita. "Moikka, mennään sisälle, täällä alkaa tihkuttamaan" Clarissa moikkasi minua ja viittoi mihin suuntaan lähdimme. Clarissa asui ihan bussipysäkin vieressä modernissa mutta pienessä omakotitalossa. Katselin pihaa jolle astelimme. Se oli pieni mutta täynnä omenapuita ja muita istutuksia. Clarissan avatessa oven pystyin haistamaan talon ominaistuoksun. Se ei tuoksunut Clarissalta, pikemminkin pyykinpesuaineelle, vaiko tiskiaineelle, en oikein osannut sanoa. Riisuin tennarini ja jätin ne eteiseen. Tunsin viileän kaakelilattian jalkojeni alla. Vilkuilin uteliaasti ympärilleni. Suoraan edessämme nousi rappuset yläkertaan. Oikealla puolella oli taas keittiö ja rappusien vieressä käytävä joka johti todennäköisesti johonkin olohuoneen tapaiseen. Vasemmalla puolellani näin vessan jonka raollaan olevasta ovesta pystyin erottamaan sen perältä saunan. "Mennäänkö mun huoneeseen? Ei täällä oikein oo mitään nähtävää." Clarisa kysyi astellessaan jo rappusia ylös. Nyökkäsin ja lähdin kapuamaan metallisia rappusia Clarissan perässä ylös. Yläkerta näytti olevan yhtä ainutta käytävää jonka varrella oli kuitenkin neljä ovea. Clarissa asteli niistä heti ensimmäiseen kaartuen vasemmalle. Kävelin hitaasti huoneeseen. Huone oli pieni mutta kotoisa. Toisin kuin muualla asunnossa huoneessa tuoksui Clarissalta. Ihan kuin huone oltaisiin otettu jostain toisesta talosta ja kiinnitetty tähän. Vaikka muut huoneet vaikuttivat erittäin järjestelmällisiltä oli Clarissan huoneessa kotoista sotkua: kahvikuppeja ja vinoja kirjapinoja pienellä työpöydällä ja sinitarralla liimattuja kuvia ja julisteita seinällä. "Sori, en ehtinyt siivoomaan." Clarissa pahoitteli kerätessään kasaa vaatteitaan lattialta. "Ei yhtään haittaa." vastasin ja hengitin huoneen Clarissan tuoksuista mutta kesäisen raikasta ilmaa. Tutkiskelin huoneen yksityiskohtia silmilläni ja oikean puoleisella seinällä näin asetelman valokuvia. Niitä oli muutama, joissakin oli iso porukka kavereita tekemässä erilaisia aktiviteetteja, toisissa taas oli pelkästään Clarissa sekä yksi hänen kaverinsa. Päättelin kuvien olevan jonkinlainen kollaasi kaikista hänen kavereistaan. Naurahdin ja sanoin vahingossa ääneen sen mitä ajattelin "Miksen minä ole tällä seinällä?" Clarissa kääntyi katsomaan minua apein kasvoin, mitä hämmästyin kovasti. "Anteeksi!" Clarissa sanoi ja laski kasan vaatteitaan tyhjälle tuolille. "Siinä on kuvia minulle rakkaimmista ihmisistä. Haluaisin lisätä sinutkin sinne mutta minulla ei ole kuvaa sinusta." Hämmennyin. Clarissa vaikutti oikeasti olevansa pahoillaan mikä sai oloni jokseenkin epämukavaksi, sillä minähän vain vitaisilin. En muutenkaan olettanut että olisin kuulunut hänen rakkaimpien ihmisien seinälleen. "H-hei ei se mitään! Kyllä mä ymmärrän." Yritin rauhoitella Clarissaa jota en koskaan aikaisemmin ollut nähnyt niin pahoillaan. Clarissan ilme kirkastui ja hän huudahti "Kuule! Me voidaan korjata tää!" Clarissa nappasi minua kiinni ohuesta ranteestani ja kiskoi minut vierelleen isolle sängylleen makaamaan. Naurahdin epävarmasti ja mietin mitä Clarissa yritti. Katsoin kun hän otti kännykkänsä sängyn reunaltaan. Sitten hän nappasi minut kainaloonsa, nosti kännykkänsä yläpuolellemme ja asetti etukameran päälle. "Me voidaan ikuistaa tää hetki seinälleni, hymyä!" Sen enempää odottelematta Clarissa nappasi meistä kuvan. Kuva ei ollut yhtä valmisteltu kuin muut hänen seinällään olevat kuvat. Meidän kuva oli parempi. Kuvassa Clarissa makasi ylempänä katsoen suoraan kameraan, minä taas vähän alempana. Clarissan sileä käsi oli kietoutunut ympärilleni ja minä näytin hämmentyneeltä, mitä olinkin mutta nauroin iloista naurua. Kuva oli täydellinen kuvastamaan sitä hetkeä. Sellaisena halusin Clarissan näkevän meidät. Me olimme erityisiä, muuta kuin kiiltokuvahymyjä. Myhäilin hetken tyytyväisenä ja sitten me hiljenimme.<br />
Makasimme vieretysten peiton päällä ja katselimme ylös kattoon. Kuulin aukinaisesta ikkunasta kuinka sadepisarat lasekutuvuivat maahan ja omenapuun oksille. Viileä tuuli puhalsi paljaalle iholleni ja liikutteli hiuksiani. Minulla ei kuitenkaan ollut kylmä. Clarissa ja hänen sänkynsä olivat lämpimiä. "Kuule Clarissa. Mikset lähtenyt vanhempiesi mukaan Iso-Britanniaan? Iso-Britannia on kuitenkin joka tytön unelma." Kysyin Clarissalta kääntämättä kuitenkaan katsettani häneen. "Vanhempani menivät vain sukulaisia tapaamaan, minua ei huvittanut lähteä kun sain kerrankin aikaa olla ilman vanhempiani, enkä edes pidä isän suvusta." "Sukua katsomaan? Sinulla on siis brittiläisi sukulaisia?" Hämmästyin. En ollut koskaan aikasemmin tunetnut ketään jolla olisi sukua Britanniassa. "Enkö ole kertonut? Isäni on britti. Äitini tapasi hänet nuorena, ensimmäisellä matkallaan Lontooseen." "Vau, kuulostaa hienolta!" intoilin. Silloin Clarissa käänsi katseensa minuun. Hän katsoi syvälle silmiini ja hymähti alakuloisen näköisenä. "Pidätkö sinä Iso-Britanniasta?" Clarissa kysyi minulta. "J-joo." vastasin hieman epäröiden miettien olisiko minun pitänyt kenties vastata jollain muulla tavalla. "Selvä sitten. Lähdetään joskus Lontooseen. Vain me kaksi. Mitäs sanot?" Clarissa suorastaan päätti. Vastasin iloisesti "Joo!" Loppupäivän vieitmme makaillen Clarissan sängyllä, pulisten ja syöden dippivihanneksia jotka Clarissa oli jo valmiiksi meille valmistanut. En edelleenkään tiennyt mikä Clarissan mieltä kaihersi vaikka toisinaan pystyin aistimaan tuskan hänen sisällään. Sen kuitenkin tiesin että edistyimme. Matkustimme hurjaa vauhtia sitä päämäärää kohti mistä unelmoin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-l841BcQcGUM/U4zq59_v_kI/AAAAAAAADfw/_gZA_PMcHKQ/s1600/large99746.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-l841BcQcGUM/U4zq59_v_kI/AAAAAAAADfw/_gZA_PMcHKQ/s1600/large99746.jpg" /></a></div>
<br />Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-31125303964938600412014-06-02T15:48:00.000-07:002014-06-02T15:48:20.590-07:00Kohti tähtiä osa 5.Olin tietenkin koskipuistossa reilusti ennen Clarissaa. Innostuksissani olin lähtenyt asunnoltani pahemmin mitään ajattelmatta. Matkalla vaihdoin Clarissan kanssa pari tekstiviestiä. Toisessa kerroin että olin valmis lähtemään heti, Clarissa taas vastasi että hän asuu bussipysäkin vieressä ja että pääsisi nopeasti seuraavalla bussilla keskustaan. Sovimme että kohtaisimme kosken varrella sijaitsevalla penkillä jonka vieressä kasvoi iso lehtipuu. Istuin puisella penkillä jännityksestä täristen. Rämpläsin kännykkääni jatkuvasti odottaen viestiä. Nostin pääni kuitenkin vähän väliä vilkuillakseni ympärilleni. En tiennyt yhtään mistä suunnasta Clarissa tulisi ja aikoiko hän laittaa viestiä kun on lähempänä. Potkin jalkojeni alla avautuvaa soraista maata ja piirtelin siihen viivoja. Minulla oli aivan surkea stressinsietokyky. Aina kun jännitys tai stressi iski en pystynyt olemaan paikoillani minuuttiakaan. Aina täytyi tehdä jotain, naputella jotain, kääntyillä, kävellä ympyrää. Jos tilanne sattui olemaan sellainen että joku oli seurassani tyydyin käsieni rämpläämiseen ja hermostuneesti ympärilleni tujoittelemiseen. Katsoin intensiivisesti kännykkäni näyttöäni, taustakuvaani jona komeili kuva auringonlaskusta. Olin ottanut sen kuvan koulujenloppuna jolloin olin kavereideni kanssa metsän keskellä sijaitsevalla rannalla. Makasin ruohikolla ja otin vahingossa kuvan kun oli tarkoitus asettaa vain näppäinlukko päälle. Kuvasta tuli kuitenkin vahingossa kaunis. Taivas värjäytyi violetista oranssiin ja keskellä kaverini musta silhuettikäsi kurotteli kohti pilviä. Ajatuksenvirtani pysähtyi kun aloin kuulemaan lähestyviä askeleita vasemmalta puoleltani. Nostin hitaasi pääni ja käännyin katsomaan. "Moro." sanoi Clarissa joka oli lähempänä kuin olin osannut odottaa. Menin jälleen hetkeksi aivan lukkoon. "H-hei" takertelin. Clarissa käveli edestäni ja istuutui penkille viereeni. Hetki kului kiusallisessa hiljaisuudessa. Kuuntelimme kuinka koski pauhasi ja katselimme miehen kulkevan koiransa kanssa edestämme. En yhtään tiennyt mitä sanoa tai mistä aloittaa. En voinut vain kertoa kuinka paljon häntä ihailin, enkä halunnut tuputtaa itseäni hänelle kertomalla heti kaikkea itsestäni. "Kiva kun pyysit ulos. Kotona on niin tukehduttava ilmapiiri." Clarissa rikkoi hiljaisuuden. "Joo..." Minä vastasin ja jatkoin kömpelösti "Asutsä yksin?" "En kun äitini ja isäni kanssa omakotitalossa." Clarissa vastasi, kaivoi taskustaan savukkeen ja sytytti sen. Tujotin täristen maahan ja mutisin "Minä asun yksin." Clarissa käänsi katseensa minuun ja puhalsi vahingossa kaikki savut päälleni. "Hei sehän kiva, voin joskus tulla käymään sun luona." Hämmennyin Clarissan sanoista. Hän siis piti minua siedettävänä kerran kun oli valmis näkemään minua vielä jatkossakin. "Tule!" huudahdin ehkä hieman liian kovaa. Clarissa näytti pelästyvän normaalista hiljaisesta puheäänstäni poikkeavaa huudahdusta. Sitten hän alkoi nauramaan ja sanoi "Niin tulenkin." Hänen naurunsa oli mukava, se sai minutkin tuntemaan oloni rennoksi ja iloiseksi. Clarissa nousi ylös ja ehdotti "Kuule haluutsä jotain? Tossa vieressä on jätskikiska, mä voin tarjoo" "Ei sun tarvi..." Vaikeroin nolosti. Tunsin aina oloni epämukavaksi kun joku tuhlasi rahojaan minuun, mielestäni en ollut sen arvoinen. "Äläs ny, kyl mulla on tarpeeks rahaa. Tuu kattoo mitä sä haluut." Clarissa kääntyi ja lähti kävelemään kohti ylämäen päällä olevaa kävelytietä jossa kioski sijaitsi. Juoksin hänen peräänsä ja jäin roikkumaan arasti hänen taaksensa. Kioskin eteen päästyämme Clarissa kysyi minulta "Mitä sä otat?" Tutkailin kioskin seinässä olevaa listaa ja sanoin "Mango-melooni" vaikka en edelleenkää pitänyt ajatuksesta että Clarissa ostaisi minulle jäätelön, irtojäätelöiden hintakin kun oli taas noussut viime kesästä pilviin saakka. "Selvä. Yksi pallo mango-meloonia ja toinen jäätelö yhdellä pallolla lakritsaa." Clarissa huikkasi jäätelökioskin nuorelle myyjälle joka oletettavasti oli kioskilla kesätöissä. Myyjä väänteli pallot jäätelökauhallaan, samalla kun Clarissa tonki kukkaroaan. Myyjä ojensi jäätelöt meille vohveleissa ja Clarissa taas ojensi rahansa myyjälle. Kävelimme takaisin alamäkeä pitkin puistoon ja päätimme jäädä viileään varjoon nurmikolle puun alle. Ilma oli niin kuumaa että jäätelöni alkoi heti sulamaan. Keltaiset sulat vanat valuivat kämmenselälleni ja sormieni väliin. Kun vaihdoin jäätelön vasempaan käteeni pyyhkiäkseni oikeaa nolosti nurmikkoon tahmaantui myös toinen käteni jäätelön kosteasta vohvelista. Häpeäkseni huomasin Clarissan tuijottavan minua aurinkolasiensa takaa. Hän kaivoi kangaskassiaan ja ojensi minulle servetin lempeästi hymyillen. Tunsin oloni vähän kiusalliseksi mutta samalla tyytyväiseksi. Pyyhkäisin käteni että suuni servettiin ja heitin sen laukkuni pohjalle. En tykännyt heittää roskia luontoon ja laiskasti koin että roskis olisi ollut liian kaukana, että olisin jaksanut nousta ja kävellä sen luokse. "Tykkäätkö kesästä?" Kysyin Clarissalta yrittäen rakentaa keskustelua. "Kesä... Onhan se ihan kiva vuodenaika mutta silloin joudun olemaan aivan liikaa kotona. Muina vuodenaikoina voi sentään viettää puolet päivästä koululla." Katsoin Clarissaa huolestuneesti. Clarissa selvästi huomasi huolestuneen ilmeen kasvoillani ja jatkoi lausettaan nauraen "...eikä kesällä voi käyttää villapaitoja." Hymyilin heiveröisesti ja käänsin katseeni kohti edessä etenevää koskea ja sillä hetkellä ymmärsin että minä en todellakaan tuntenut Clarissaa. Minulla ei ollut hajuakaan millaiset aavet häntä jahtasivat taikka mistä asioista hän piti. En itseasiassa tiennyt edes hänen tarkkaa ikäänsä taikka sukunimeään. Minua hävetti se kuinka obsessoituneesti häntä olin ajatellut tuntematta häntä ollenkaan. "Entä sä Henna? Tykkääksä kesästä?" Clarissa kysyi minulta kohteliaasti. Käänsin katseeni takaisin häneen posket yhä häpeästä punottaen. "Onhan kesä ihan kiva vuodenaika mutta koen kesäisin oloni vähän yksinäiseki." Pystyin erottamaan Clarissan tummien pyöreiden aurinkolasien takaa säälivän katseen. "...mutta kesä on ainut vuoden aika jolloin en palele." Hymyilin. Clarissa naurahti ja vastasi "Tyttö kuule hei, niin paljon kuin sä tarvitset seuraa niin mulla on aikaa." Sydämmessäni tykähti ja silmäni kiiluivat onnellisina. Onni mykisti minut. Katsoin Clarissaa ja nyökkäsin syvään huulillani levein hymy mitä olin koskaan eläessäni hymyillyt. Clarissa nosti kätensä, silitti sillä hiuksiani ja laski sen takaisin ruohikolle. Olin varma että nyt meistä tulisi ystäviä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-fhXD05AtB3o/U4zxnTMW7GI/AAAAAAAADgA/2HRkGZfwFd8/s1600/large5656576.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-fhXD05AtB3o/U4zxnTMW7GI/AAAAAAAADgA/2HRkGZfwFd8/s1600/large5656576.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-82582037038490764412014-04-25T15:02:00.003-07:002014-04-25T15:02:55.157-07:00Kohti tähtiä osa 4.Olin kuin noiduttu. En pystynyt ajattelemaan muuta kuin Clarissaa. Nyt minulla oli hänen numeronsa mutta en tiennyt mitä tehdä sillä. Bileiden jälkeisenä päivänä lähetin Clarissalle yhden tekstiviestin joka meni kutakuinkin näin "Hei! Tässä Henna, se tyttö jolle annoit eilen numerosi. Ajattelin antaa näin oman numeroni sinulle jos vaikka haluat soitella." Clarissa ei kuitenkaan vastannut, mikä sai minut tuntemaan itseni todella tyhmäksi. Aloin miettimään jos minussa oli jotain vikaa ja mitä se olisi voinut olla. Olinko liian ruma tai lihava? Tylsä kenties? Todennäköisimmin olin vain liian tunkeileva ja Clarissa oli säikähtänyt sitä. Hädintuskin puhuimme bileissä ja silti vaadin hänen numeroaan. Ei ihme jos hän olin säikähtänyt, olisin varmaan minäkin. Tunsin oloni tyhjäksi ja yhden kesäisen viikon lojuin vain kotonani pää pilvissä. En poistunut asunnostani kuin vain pari kertaa kauppaan ja muutaman kerran kävelylle lähellä sijaitsevalle hautuumaalle. Suurinosa ajastani kului kuitenkin tuijottaen tv-sarjoja. Tuotantokausi meni helposi parissa päivässä. Kukaan kavereistani ei pyytänyt minua sinä viikona mihinkään. Sofia oli kai mökillä ja Jack oli liian kiireinen muiden kavereittensa kanssa. En tuntenut Jackin kavereita vaikka suurinosa heistä kävi samaa koulua kanssamme. Pidin heitä vähän pelottavina enkä halunnut olla tunkeileva. Lojuin sängylläni ja katselin huoneeni valkoista kattoa. Se oli varmasti kesän kuumin viikko. Vaikka pidin kaikki asunnon ikkunat apposellaan oli minulla silti kuuma. Hiki valui pisaroina pitkin luonnostaan kalpeaa ihoani. Toisinaan hain pakastimesta jäänpaloja joita puristin käsissäni niin pitkään kunnes ne sulivat. Aluksi kylmyys tuntui polttelevalta mutta kun jää suli oli hetkenaikaa mukavan viileä olo. Puristin käteni vastan poskiani, se tuntui mukavalta. Kun viikko oli kulunut saapui kännykkääni viimein yksi uusi viesti. Kun katsoin puhelintani yöpöydälläni hohti sen näytöltä Clarissan nimi mikä sai minut säikähtämään. Avasin viestin hitaasti osaamatta yhtään odottaa mitä siinä lukisi. Luin viestin ääneen "Kiva, kiitos numerostasi. Anteeksi että vastaus tuli näin myöhään. Hukkasin puhelimeni ja löysin sen vasta." Viestin loppuun oltiin lisätty pieni keltainen hymynaama. Luin viestin yhä uudelleen ja uudelleen vakuutaakseni itseni siitä että siinä todella luki niin kuin luki. Huokaisin helpottuneesti ja päätin kerätä rohkeuteni vastatakseni viestiin samointein. "Ei se mitään, sellaista sattuu. Mietin että jos sulla ei oo huomenna mitään tekemistä niin jos haluat voisit tulla mun kanssa koskipuistoon." Varmistin etten vaikuttani viestissäni liian isolta idiootilta ja päätin sitten lähettää sen enne kuin alkaisin katua, tulisin toisiin aatoksiin ja lopulta pilaisin itse mahdollisuuteni lähestyä Clarissaa. Painoin nappia ja viesti lähti liikkeelle. Tällä kertaa minun ei tarvinut odottaa vastausta kuin viisi minuuttia mutta silti se tuntui ikuisuudelta. Hypin suorastaan pitkin huoneeni seiniä ja purin huultani. Kun viestiääni jälkeen kilahti puhelimestani avasin viestin niin nopeasti kuin pystyin. "Käyhän se, vaikka jo tänään. Minulla ei ole mitään tekemistä." Aurinkolasihymiö. Ennen kuin ehdimme edes sopimaan mitään sen tarkemmin tapaamisestamme nappasin hupparini naulakosta, heitin kengät jalkaani ja lähdin laukku olalla ja kännykkä kädessä juoksemaan kohti koskipuistoa. Olin täynnä elämää.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-UWwVCEk20nQ/U1rUTD2Zn9I/AAAAAAAADb8/Wx8oKIcxjL8/s1600/hennajaclarissa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-UWwVCEk20nQ/U1rUTD2Zn9I/AAAAAAAADb8/Wx8oKIcxjL8/s1600/hennajaclarissa.jpg" height="640" width="427" /></a></div>
Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-56815447434179103582014-04-24T15:14:00.000-07:002014-04-24T15:14:41.401-07:00SallinIstun pimeässä huoneessani, jossa tabletin näyttö hohtaa kasvoilleni. Mieleni vaeltelee ja jälleen löydän itseni pohdiskelemasta omaa saamattomuuttani ja asioita jotka pitävät minua hereillä, niitäkin joihin en itse voi vaikuttaa. Olen onnellinen ihminen jolla on avoin katse tulevaisuuteen. Niin moni on niin usein erehtynyt kuvittelemaan että mun elämä ois sen takia huoletonta. Mä vaan porskutan, vähät välitän muista ja mun ei tarvi tehdä mitään itse minkään eteen. Myönnän että olen päässyt useissa asioissa helpolla ja olen siitä kiitollinen. En valita, en tykkää valittaa. Eilen kuitenkin en ahdistukseltani saanut unta. Pyörin sängyssäni ja ajatukset kasaantuivat jälleen valtaviksi painaviksi kasoiksi sydämmelleni. Tunsin itseni arvottomaksi ja ymmärsin kuinka vähän todellisuudessa itseeni luotan, kuinka en saavuta onnistumisen tunteita, millainen taakka olen ihmisille ympärilläni ja miten paljon parempi ihminen voisin olla. Päädyn usein ihmisten hyväksikäytettäväksi, enkä voi olla tietyille ihmisille välttämättä koskaan todellinen itseni vaikka kuinka sitäbhaluisinkin. Päätäni särki ja väsyneenä sekä nälkäisenä saatoin itkeäkin. Sanoin ääneen "Mun on paha olla." Niin harvoin sen itselleni sallin, koska eihän mulla voi olla paha olla. Muillahan on pahempi?<br />
Tuntuu siltä että jälleen epäonnistun vain kaikessa mitä teen. Viimeaikoina olen alkanut miettimään jospa mulla on ihan oikeasti joku ongelma. En pysty keskittymään asioihiin mitkä mun pitäisi tehdä, mun mieleni vaeltelee ja unohtelen helposti asiota. Olen jatkuva alisuoriutuja, eikä mun kärsivällisyys vaan riitää asioihin ellei ne mua todella kiinnosta. Olen virkeimmilläni silloin kun ihmiset menevät normaalisti nukkumaan ja aamusin en pääse ylös sängystä, se tuntuu ylivoimaisen hankalalta. Näin on aina ollut, niin pitkään kuin muistan. Oonko mä vaan todellakin niin huono laiska paska? Onko nää muka "lukihäiriön" oireita? Voisko mulla oikeesti olla joku keskittyimishäiriö? Oli miten oli niin mitä mä muka haluan? Diagnoosin? Mitä mä sillä edes tekisin, mitä se mua auttaisi? En mä tunnu pääsevän tästä mihinkään. Tässä mä jumitan mutta lupaan taas yrittää parhaani.Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-22851511825077592232014-04-20T15:34:00.000-07:002014-04-20T15:43:06.520-07:00Kohti tähtiä osa 3.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Seisoin kadulla, oven edessä missä olin aamulla tavannut Siirin. Kello lähenteli seitsemää ja minä tärisin kuin hullu. Kävin päässäni läpi jokikisen skenaarion. Ehkä Siiri ei ollutkaan tulossa hakemaan minua, ehkä hän oli unohtanut minut tai mitään bileitä ei olisikaan. Ja jos Siiri oli kuitenkin tulossa, minulla olisi ollut vielä aikaa karata, juosta pois. Niin paljon minua jännitti että olisin ollut valmis luovuttamaan ja katoamaan paikalta minä hetkenä hyvänsä. Sitä en kuitenkaan ehtinyt tekemään kun Siirin jo avasi kerrostalon ison raskaan puuoven jonka lasi-ikkunasta näin hänen hohtavat hiukset, jotka hän oli nostanut kiinni ylös ja peittänyt päälakensa lippalakilla. "Moro, ootkin ajoissa." Siiri totesi viittoen käsillään minua tulemaan sisään. Jännitys oli liimanut tärisevät hampaani yhteen ja sain juuri ja juuri änkytettyä vastaukseksi "Joo." Kiipesin kiviset askelmat ylös ovelle ja astuessani Siirin ohitse ovesta sisälle hän taputti yläselkääni. Kylmätväreet nousivat selkääni pitkin ja päästin suustani sihisevän äänen, niin hiljaisen että Siiri ei sitä pystynyt kuulemaan. Käännyimme rappukäytävään ja kapusimme kerroksia ylös. Siiri käveli edessäni ja minä pari askelmaa alempana. Siirin asunto sijaitsi kuudennessa kerroksessa. Kavuttuamme kaikki kerrokset ylös perille asti näin edessämme pienen hissin. Hengästyneenä pohdin ääneen miksemme olleet käyttäneet hissiä. "Ai sori, en tullu ajatelleeks. Hissi on vanha ja ite tykkään että on mukava saada vähän hyötyliikuntaa." Siiri pahoitteli. Hymyilin Siirille nyökytellen päätäni, samalla katselin Siirin ohuita jalkoja sekä käsivarsia. Vaikka tyttö näytti koostuvan pelkästä luusta ja nahasta, taisi hänen ihonsa alla piileä lihaksiakin. Siiri työnsi avaimensa oven avainlukkoon ja käänsi sitä niin että kuului naksahdus ja ovi aukesi. Avatessaan oven ammolleen sisällä oleva musiikki kajahti käytävään. Tietokoneella tehty musiikkia löysi tiensä korviini ja silloin ymmärsin että asunnossa oli jo ihmisiä ja minun tuli astua sinne heidän joukkoonsa. Siiri oli jo kadonnut asunnon syövereihin. Minä tulin arasti perässä. Suljin oven ja jätin ballerina-kenkäni eteiseen. Tunsin karvaisen maton paljaiden jalkojeni alla. Astelin hitaasti syvemmälle asuntoon ja ymmärsin että paikalla ei ollut niin montaa ihmistä kuin olin kuvitellut, ehkä kuusi ja nekin kaikki näyttivät vähäiseltä touhutessaan juttuja eri huoneissa. Jotku istuivat olohuoneen lattialla säätämässä kaijuttimia ja kinastellessaan siitä mitä musiikkia kuunneltaisiin. Siiri ja joku tyttö seisoivat keittiönpöydän äärellä sekoittamassa vahvaa boolia. Käännyin katsomaan suoraan eteeni. Parvekkeen ovi oli auki. Siellä seisoi seitsemäs. En voinut uskoa silmiäni. Sydämmeni tuntui pysähtyneen hetkeksi paikoilleen minkä jälkeen se löi tiheämpää kuin se oli ehkä koskaan siihen mennessä lyönyt. Ennen kuin ehdin huomatakaan olin jo kävellyt parvekkeelle. Jalkojeni alla lämmin parkettilattia vaihtui parvekkeen viileäksi betonilattiaksi. Tupakan savu lennähti naamalleni. "Hei." minä sanoin, tietämättäni mihin olin ryhtymässä. Brunette tyttö, se sama brunette jonka olin nähnyt pari päivää sitten rautatieasemalla kääntyi minua kohti. Hän laski pyöreitä aurinkolasejaan nähdäkseen minut paremmin. Tunsin itseni paljaaksi. Seisoin siinä ja hän selvästi tutkiskeli minua katseellaan. "No moro." Hän sanoi lopulta ystävällisesti. Oloni helpottui, huokaisin syvään ja käveli tytön vierelle kaiteen reunalle. Tyttö kaivoi taskustaan Pall mallin punaisen askin ja otti sieltä tupakan jonka hän nosti nenäni eteen. "Haluukko?" Hän kysyi. Minulla ei ollut tapana polttaa. Totta puhuakseni olin kokeillut tupakkaa vain pari kertaa aikaisemmin. En kuitenkaan halunnut kieltäytyä. Nyökkäsin tytölle. Salamana hän tunki tupakan suuhuni ja kaivoi toisesta taskustaan sytyttimen jolla hän sytytti tupakkani. Imaisin tupakkaa ja minua alkoi yskittää. Yritin kuitenkin yskiä huomaamattomasti. En halunnut vaikuttaa nololta tai mitään. Kumpikaan meistä ei sanonut sanaakaan. Poltin tupakkani varmasti ihan väärin. Välillä poskeen, välillä keuhkoon. Kesäinen tuuli kuitenkin kuljetti savun pois parvekkeelta ja oloni tuntui kevyemmältä mitä se oli hetki sitten tuntunut. "Oonko mä nähny sut jossain?" Tyttö kysyi ja kääntyi suuntaani. Menin sanattomaksi. En uskonut että olisi ollut mahdollista että tyttö olisi yhä muistanut minut rautatieasemalta. Olisinko todella voinut tehdä häneen vaikutuksen, edes pienen sellaisen. Olin juuri kysymässä että muisitko hän todella minut mutta sillä hetkellä Siiri astui parvekkeelle. "Ai Henna, ootkin saanu jo seuraa." Hän sanoi tyttyväisen oloisena, kädessään lime breezeri. "Hei Siiri, kuka tää on, oonko mä nähny tän aikasemmin?" Tyttö kysyi Siiriltä. Minulle tuli vähän inhottava olo. Tyttö olisi voinut kysyä sitä minulta itseltäni. "Tuskin oot nähny aikasemmin, tää on mun uus." Meni hetki ennen kuin ymmärsin mistä Siiri ja tyttö keskustelivat ja kun ymmärsin en ollut siltikään kärryillä siitä mitä tapahtui. Miten niin olin Siirin uusi? Uusi mikä? Tyttö naurahti, tumppasi tupakkansa parvekkeen pöydällä olevaan hillopurkkiin ja käveli vierelleni. Ennen kuin hän meni Siirin perässä takaisin sisälle taputti hän minua olalle ja sanoi "Pidä varasi." Jäin hölmistyneenä katsomaan kun tyttö käveli pois näkyvistäni. En ymmärtänyt yhtään mitä oli tapahtunut tai tuli tapahtumaan.<br />
Loppuillan minua suorastaan ärsytti. Tuntui siltä että Siiri oli pilannut minun tilaisuuteni tutustua brunetteen vaikken olisi saanut ajatella sillä tavalla, ei Siiri mitään pahaa ollut tarkoittanut. Istuin sohvalla ja litkin hiljaa muovimuista boolia. Katsoin telkkarissa pyörivää huonoa leffaa joka oltiin jätetty taustalle pyörimään. Ihmiset keskustelivat keskenään mutta en pystynyt sanomaan sanaakaan. He keskustelivat asioista joista en ymmärtänyt mitään, ihmis-suhteista joihin en ollut osallinen millään tapaa. Minusta tuntui että koko ilta oli jo pilalla ja olisin ollut valmis lähtemään. Olin kuitenkin niin kohtelias että en kehdannut vain lähteä pois paikalta. Istuin paikallani ja mitä enemmän alkoholia join sitä enemmän minua ärsytti. Siiri istui vieressäni ja yritti kai jotenkin saada minua mukaan. Toisinaan hän kietoi kätensä vyötärölleni ja nojasi minuun. Olin niin ajatuksissani että rehellisesti en edes huomannut sitä. Pelastukseni koitti puoli kymmenen aikoihin. Silloin brunette tyttö nousi sohvalta ja sanoi "Hei mä taidan alkaa tästä lähtee, isä oottaa jo mua kotiin." Nousin salamana ylös. En ollut sanonut mitään varmaan pariin tuntiin joten ääneni oli käheä "Sori, mäkin taidan mennä!" Kähisin. Siiri katsoi minua apeana ja kysyi "Nyt jo?" Nyökyttelin ja yritin kuulostaa niin empaattiselta itseäni kohtaan kuin pystyin. "Joo harmi. Lupasin yhdelle kaverille että veisin sille vielä tänään yhden jutun jonka lainasin." Se oli tietenkin valhe ja todella huono sellainen. Siiri kuitenkin söi valheeni ja saatteli minut ja bruneten eteiseen. "Noh, oli kiva kumminkin että kävit." Siiri sanoi vähän pahoillaan ja halasi minua. "Nähdään taas pian, okei?" Vastasin myötävästi vaikka en ollut vieläkään muodostanut päässäni kuvaa siitä mitä Siiristä tuli ajatella. Hän vaikutti vähän turhan innokkaalta. Siiri avasi meille oven, sanoi sitten heipat ja sulki oven kun olimme päässeet käytävään. Minä ja brunette olimme käytävässä kaksin. Astelimme rappusia alas yksi kerrallaan. Brunette edellä, minä ehkä yhden jäljessä. Askeleet kaikuivat tyhjässä rappukäytävässä ja siellä haisi siltä kuin vanhoissa kerrostaloissa yleensä haiseekin. Kun pääsimme ulos rakennuksesta kääntyi brunette juuri päinvastaiseen suuntaan johon minun piti lähteä. "Odota!" Huusin hänelle. Tyttö kääntyi takaisinpäin ja minua hävetti. "Niin, mä vaan mietin että jos voisin saada sun numeron?" Mitään parempaa kysyttävää en keksinyt ja tiesin että brunettekin piti sitä vähän hölmönä. Hän katsoi minua ilmeellä joka selvästi kysyi "Ootko tosissasi?" mutta sitä tyttö ei kuitenkaan sanonut vaan sen sijaan kylmän rauhalliesti hän vastasi "Mikäs siinä." Hän nappasi Nokian kännykän kädestäni ja tallensi numeronsa osoitekirjaani. Olin onnellinen. Nyt minulla oli yhdistävä tekijä, keino saada tyttö kiinni milloin vain, eri asia oli tietenkin se riittikö minulla rohkeutta siihen. "Moro, nähdään joskus." Brunette sanoi minulle, heilautti kättään ja lähti kävelemään poispäin. Minä jäin paikalleni seisomaan ja katsoin hänen kaikkonevaa selkää. Nostin hitaasti kädessäni olevan kännykän ja katsoin sen näyttöä. "Clarissa." Bruneten nimi oli Clarissa, se oli täydellinen nimi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-UnTzdTvimzs/U1RApWA6nRI/AAAAAAAADaQ/Stx_9-eibz4/s1600/large64646.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-UnTzdTvimzs/U1RApWA6nRI/AAAAAAAADaQ/Stx_9-eibz4/s1600/large64646.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-86294056202943280282014-04-13T08:46:00.001-07:002014-04-21T07:04:35.250-07:00Kohti tähtiä osa 2.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-oflcdUjDGdM/U00_TDeNVnI/AAAAAAAADZg/FT71qfbX2bE/s1600/large.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-oflcdUjDGdM/U00_TDeNVnI/AAAAAAAADZg/FT71qfbX2bE/s1600/large.png" /></a></div>
<br />
Ilma ulkona tuntui kostealta ja lämpömittarinäytti lähentelevän 30 celsiusta. Oli tulossa kuuma päivä. Astuessani ulko-ovesta ulos tunsin jännitettä, ihan niin kuin ennen ukkosta. Taivaalla ei kuitenkaan näkynyt toistaiseksi ainuttakaan pilveä. Päälläni oli ohut värikäs kesämekko joka liehui kauniisti kevyen tuulen puhaltaessa. Kävelin pitkää suoraa tietää ja pystyin tuntemaan asfaltin lämmön jalkapohjissani tennareiden lävitse. Askel askeleelta näin yhä pidemmälle avautuvalle tielle. Pian aloin hahmottamaan edessäpäin kyykkivää hahmoa. Vaikka olin vielä kaukana silmääni pisti hänen pitkät hehkuvan oranssit hiukset. Mitä lähemmäksi kävelin pystyin hahmottamaan hänet erittäin laihaksi tytöksi. Hän oli niin laiha etten ollut varma oliko se enää kaunista. Hänen jalkansa näyttivät suorastaan luisevilta ja hänen niskastaan hiuksiensa alta paljastui pinnassa oleva selkäranka. Olin jo hyvin lähellä tyttöä ja pian ohitin hänet. Sillä hetkellä katsoin häntä kyykkimässä maassa ja näin hänen polvestaan vuotavan verta. Koin etten vain voinut kävellä hänen ohitseen vaan pysähdyin tämän vierelle. Tyttö nosti hitaasti päänsä ylös ja käänsi katseensa kohti minua. Hänellä oli pienin nenä mitä olin koskaan nähnyt, silti hänen silmänsä ripsineen olivat isot ja kauniit sekä hänen huulensa täyteläiset. Hetken hahmotettuani tilannetta älysin tytön edelleen tuijottavan minua, ehkä hieman kiusaantuneena. "Anteeksi, oletko kunnossa?" kysyin tytöltä niin kuin minulla oli heti aluksi tarkoitus. Tyttö käänsi katseensa takaisin maahan ja vastasti "Olen kunnossa, ei tässä hätää. Vähän noloa mutta kompastuin astuessani ovesta ulos ja sain ilmeisesti haavan polveeni." Katsoin hetken kun tyttö yritti tyrehdyttää vuotoa epätoivoisesti sormillaan, erittäin epähygieenisesti. Minua vähän inhotti enkä pystynyt katsomaan sitä touhua. Polvistuin maahan itsekin kaivaakseni selkärepustani laastareita ja desinfiointi pyyhektiä. "Odota hetki, minulla pitäisi olla täällä jotain minkä pitäisi auttaa sinua" Pengoin reppuani ja löysin sieltä vain pinon valkopohjaisia dinosauruslaastareita. Ojensin muutaman lapsellisista laastareistani tytölle. "Kiitos" hän sanoi liimatessaan laastareita polveensa. Istuuduin hänen viereensä katsomaan tilanteen etenemistä. Tyttö liimasi viimeisenkin laastarin polveensa ja heitti sitten laastarista jääneet roskat reppunsa pohjalle. Hän käänsi katseensa takaisin minuun ja minusta alkoi tuntua siltä ettei minun olisi kuulunut olla enää siinä. "Hei kuule, näytät aika makeelta tyypiltä. Pidän tänään pienet bileet tässä ihan lähellä mun luona. Mietin jos haluisit tulla käymään." Punapää ehdotti. Hämmästyin. Tutustuin harvoin uusiin ihmisiin, eikä minulla ollut paljoa kavereita. Tilanne tuntui jokseenkin epätodelliselta. Ei sitä noin vain tutustuttu ihmisiin, ei ainakaan Suomessa. Emme olleet edes samassa koulussa, enkä tietänyt tytöstä mitään, en hänen ikää, taikka edes nimeä. "Tuota. Missä sinä asut?" kysyin punniten syitä kannattiko minun todella mennä hänen kutsunsa johdattelemana. Halusin oikeasti saada uusia kavereita mutta minua epäilytti. "Näissä kerrostaloissa, tässä rapussa. Olin juuri lähdössä ulos." tyttö vastasi. Tiesin että olin turhan sinisilmäinen, mutta halusin luottaa tähän tyttöön. Takertelin vastaukseni ulos suustani "Kai se sopii, ei minulla ole muutakaan tekemistä tälle päivälle." "Hei kiva! Nähdään tässä vaikka seitsemältä." Sen sanottuaan tyttö nousi reippaasti ylös ja kääntyi pois päin aikeissa lähteä. "Oota, mikä sun nimi on?" huusin hänen peräänsä. Edes nimen halusin tietää. "Sano mua Siiriks. Mikä sun nimi on?" Siiri oli viattoman kuuloinen nimi, sellaisen ihmisen nimi joka tuskin voisi tehdä pahaa. "Henna, mun nimi on Henna." Vastasin puolestani. Siiri hymyili minulle, kääntyi sitten poispäin ja jatkoi matkaansa. En ollut koskaan ennen tavannut yhtä itsevarman oloista ihmistä ja se tuntui vähän pelottavalta. Itse olin heikko ja huono saamaan suuni auki. Olin kuitenkin iloinen että törmäsin Siiriin. Siiri vaikutti myös ulkoisesti niin mielenkiintoiselta ihmiseltä että en voinut kuin vain odottaa jännityksellä iltaa. Siiri oli siro ja kaunis mutta ei yhtä kaunis kuin aijemmin kohtaamani mystinen brunette, jota en ollut vieläkään saanut pois mielestäni.Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-59156565448227707422014-03-22T17:14:00.000-07:002014-03-22T17:18:04.669-07:00Kohti tähtiä osa 1.Istuin rautatieaseman edustalla likaisella asfaltilla ja nojasin seinään. Oli kuuma kesäpäivä ja seurasin ohikulkevien ihmisten vilskettä. Olin aikaisin hereillä, tai no, kello oli jo 12 mutta minulle se oli saavutus. Nukuin yleensä pitkään ja väsyin helposti. Odotin kavereitani joiden oli tarkotus ilmestyä paikalle minuutilla millä hyvänsä. Auringonpaiste alkoi kuitenkin pikkuhiljaa polttamaan ihoani ja nousin ylös mennäkseni ostamaan rautatieasemalla sijaitsevasta kalliista pikkukaupasta pullollisen vettä itselleni. Noustessani ylös silmieni edestä käveli porukka tyttöjä. Tytöt nauroivat keskenään ja asettuivat seisomaan ja noijailemaan seinustalle jonka edessä seisoin. Silloin minä näin hänet ensimmäisen kerran. En edes nähnyt muita tyttöjä kuin vain hänet. Suoraan edessäni seisoi tyttö jollla oli pitkät ruskeat hiukset ja kun hän käänsi päänsä kohti rautatieaseman edessä sijaitsevaa risteystä näin hänen kasvonsa. Hänen kasvonsa olivat sirot, hänen kulmakarvansa olivat paksut ja hänen nenästään roikkui koru. En tiennyt miksi mutta tyttö oli mielestäni äärimmäisen kaunis. Jokseenkin nolona, epävarmana ja edes huomaamattani hivuttauduin pikkuhiljaa lähemmäksi häntä. Otin pieniä hitaita askelia ja sora kenkieni alla tirskui. Pian olin niin lähellä että nenäni saavutti hänen tuoksunsa. Hänen hiuksiinsa oli tarttunut vaniljaisen hoitoaineen ja kahvin tuoksu, kun taas hänen iholtaan huokui hyvän deodorantin haju. En ollut varma oliko se tarkoitettu tytöille vai pojille mutta se sopi hänelle. Siinä minä suljin silmäni. Toivoin vain hetken että pääsisin lähemmäksi häntä, että voisin koskettaa hänen kaunista sileää ihoaan. Kuulin sytyttimen äänen ja ilmaan pöllähti tupakan savua. Yleensä minua inhotti tupakan haju mutta kun näin tupakan lähestyvän tytön tummalla huulipunalla maalattuja huulia toivoin että minäkin saisin koskettaa niitä. Havahduin siihen että kaverini kävelivät kohti minua. "Henna, mitä sä siinä notkut?!" Jack huusi. Kaverini olivat pian ihan edessäni ja vieressäni seisova tyttö kavereineen joutuivat siirtymään. Jackin tullessa viereeni astuin askeleen taaksepäin ja selkäni osui vasten ruskeahiuksisen tytön olkaa. Tyttö kääntyi katsomaan minua. Läpi vihreiden pyöreiden aurinkolasiensa näin hänen pitkät ripset ja syvät silmät. "Ai sori." Hän sanoi naisellisen matalalla äänellään ja kääntyi nopeasti takaisin ystäviensä pariin. Seisoin siinä ihan nolona. Olisin halunnut sanoa jotain, olisin halunnut pyytää häneltä anteeksi, ellen jopa kysyä hänen nimeään. Kun kaverini ehdottivat että jatkaisimme matkaamme kaupan kautta Sofian luokse ymmärsin tilanteen. Minulle tuli likainen olo. Millainen ääliö himoitsee ja haistelee vierasta tyttö? En minä aikaisemmin ollut edes kokenut vetoa tyttöihin mutta tässä brunetessa oli jotain mikä huusi minua hänen luokseen. Vaikka minua hävetti niin paljon että puna varmasti erottui naamaltani, kävellessämme poispäin tyttöjoukosta minun teki vaan mieli pysähtyä ja juosta takaisin, ottaa tätä tuntematonta tyttöä kädestä kiinni ja pyytää häntä katsomaan minua. Mutta ei, minusta ei ollut siihen. Seurasin kavereitani pää pilvissä. Kävimme ostamassa kaupasta juotavaa ja vietimme sitten loppupäivän Sofialla. Päivä oli mukava mutta en muista siitä enää paljoa. Vielä illalla ryömiessäni viileän peiton alle pystyin haistamaan sen tytön tuoksun nenässäni.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-pRSgKOmHGsE/Uy4kgYeHshI/AAAAAAAADY0/OPQyyUCS68g/s1600/large797.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-pRSgKOmHGsE/Uy4kgYeHshI/AAAAAAAADY0/OPQyyUCS68g/s1600/large797.jpg" height="640" width="479" /></a></div>
<br />Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-89283061363897095952014-03-08T17:25:00.000-08:002014-03-08T17:25:51.752-08:00Kummajaisten sirkuksestaViimeaikoina Aamukahvissa on ollut enemmän avautumistani kuin tarinoita. Öisin en ole ahdistukselta tai stressiltäni saanut unta joten olen tullut hiljaisempaan blogiini avaamaan pääkoppaani niin etteivät ajatukseni pyörisi enää päässäni ja pääsisin höyhensaarille. Inspiraatiotakaan ei ole ollut tarpeeks uuden tarinan aloittamiseksi taikka aikaisemmankaan jatkamiseksi. Viimeaikainen inspiraatio on kohdistunut enemmän kuvataiteen puolelle, vaatteiden tuunaamiseen taikka kaikenlaisten projektejen suunnitteluun. On kuitenkin yksi pidempi tarina jota olen kirjoittanu pari vuotta. Se on fantasiatarina tytöstä joka joutuu Kummajaisten sirkukseen. Tarinaa on koostunut jo yli 80 sivua (n.40 lehteä). En tiedä lopusta mutta jäljellä on ehkä vielä melkein puolet. Olen todella tykästynyt joihinkin hahmoistani ja koen että kyseessä on yksi harvoista tarinoistani joissa on hyvä juoni. Vaikka tarinassani on epäkohtansa ja takkuilunsa niin löytyy sieltä myös kohtia joista olen ylpeä ja koen että olen tavoittanut täydellisen kuvaelmani mielessäni läpikäydystä visiosta kyseisestä kohtauksesta. Tässä esimerkkiä:<br />
<br />
<div dir="ltr" id="docs-internal-guid-440a40b2-a465-96db-6fb0-75824b241e76" style="line-height: 1.15; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="color: white;">"<span style="background-color: transparent; font-family: Arial; font-size: 15px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline;">Chelsealla oli epätodellinen olo koska ei ollut nukkunut moneen päivään. Hetken uni ei paljoa auttanut, toi vain päänsäryn takaisin entistä voimakkaampana ja kun Chelsea alkoi virkoamaan oli Mathilden vieressä tajuttoman kuuma. Hän yritti nousta pois sängystä Mathilden yli siten ettei hän heräisi. Hiljaa hän käveli pienen keittiön lävitse, Mathilden sängynpäädyn kohdalta ovesta ulos. Ulkona oli kirkasta mutta pistävänkylmä, ehkä jopa kostea ilma. Chelsea päätti kävellä ympäriinsä tappaakseen aikaa. Hän lähti kävelemään jälleen kohti vessoja ja kun hän tiensä sinne löysi istui aidan päällä säkenöivässä valkoisuudessaan Albin. Albin oli kaunis, hän suorastaan hehkui. Kaukaa katsottuna hän näytti ihan enkeliltä. Chelsea päätti mennä pitämään seuraa Coylen kielloista huolimatta. Tällä hetkellä Coylen määräykset eivät voineet kiinnostaa häntä pätkääkään. Chelsea tunsi olevansa vapaa puhumaan Albinille, kunhan se ei itse Albinia häiritsisi. Chelsea lähestyi puuaitaa jonka päällä Albin istui. Aita oli itseasiassa hyvin lyhyt, melko merkityksetön pätkä mutta se oli korkea. "Varhain ylhäällä?" Chelsea kysyi Albinilta aidan juurella ja katsoi ylös nähdäkseen tämän kasvot mutta aurinko häikäisi liikaa. "Odotan kyyhkysiä" Albinin kaunis rauhoittava ääni kertoi. "Lintuja?" Chelsea kysyi hölmistyneenä. Albin katsoi Chelseaa ja jotenkin huolimatta auringon häikäisystä pystyi erottamaan Albinin lempeät kasvot. Albin nosti kätensä ja osoitti kohti nousevaa aurinkoa. Chelsea kääntyi katsomaan, hän nosti kätensä silmänsä yläpuolelle varjoksi mutta mitään ei näkynyt. Hetken päästä ne nousivat taivaalle. Linnut lensivät sekavana ryhmänä ja lähestyivät Chelseaa ja Albinia huimaa vauhtia. Ensimmäinen kyyhkynen laskeutui Albinin oikealle käsivarrelle, toinen vasemmalle olkapäälle ja kolmas pään päälle. Yksi istuutui aidalle ja loput jäivät ilmaan pyörimään. "Nouse tänne istumaan" Albin kehotti. Chelsea otti tiukan otteen aidasta ja muutamalla askelmalla hän pääsi aidan päälle istumaan. Albin sopi valkoisten lintujen joukkoon. Chelseaa alkoi hymyilyttää miettiessään kuinka linnut muistuttivatkaan Albinia, yhtä valkoisia ja puhtaita. Chelsea havahtui kun Albin ojensi tälle käsivartensa jolla kyyhkynen istui. Chelsea ojensi varovasti kätensä kohti kyyhkystä ja lintu hypähti kädelle itsestään. Albin kaivoi taskustaan pienen pussin joka oli täynnä leivänmuruja. Hän avasi sen ja heitti muruset korkealle ilmaan. Ne tippuivat alas hitaana sateena ja laskeutuivat pitkin poikin maahan. Kaikki kyyhkyset nousivat sillä hetkellä ilmaan. Siivet läpsyivät ympärillä ja hetken kaikki oli valkoista. Jostain siipien lomasta Chelsea näki Albinin. Albinin hymy oli lämmin, niin lämmin että hän olisi voinut sulaa siihen paikkaan. Kyyhkyset laskeutuivat maahan ja nokkivat ahneesti murusia maasta. Hetki oli täydellinen. Chelsea ei pystynyt irrottamaan katsettaan Albinista eikä tälläkään ollut nähtävästi aikomusta kääntää päätänsä. Siinä he istuivat. Aamuaurinko peitti heidät ja ilma ulkona alkoi lämmetä."</span></span></div>
<div dir="ltr" id="docs-internal-guid-440a40b2-a465-96db-6fb0-75824b241e76" style="line-height: 1.15; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="color: white;"><br /></span></div>
<div dir="ltr" id="docs-internal-guid-440a40b2-a465-96db-6fb0-75824b241e76" style="line-height: 1.15; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="color: white;"><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: transparent; font-size: 15px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline;">Hiottavaa ja kirjotettavaa on vielä paljon mutta kun jonain päivänä kun tarina on valmis niin ehkä julkaisen sen täällä tai jossain muualla.</span></span></span></div>
<div dir="ltr" id="docs-internal-guid-440a40b2-a465-96db-6fb0-75824b241e76" style="line-height: 1.15; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-6nqYFbCGl6c/UxvBDxSlIfI/AAAAAAAADVU/G_lyLhOoGzg/s1600/chealseaandcoyle.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-6nqYFbCGl6c/UxvBDxSlIfI/AAAAAAAADVU/G_lyLhOoGzg/s1600/chealseaandcoyle.jpg" height="442" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-5_vAopJxj2k/UxvBSjIa98I/AAAAAAAADVc/5NH8ZdYL6-c/s1600/mathilde+and+mathew.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-5_vAopJxj2k/UxvBSjIa98I/AAAAAAAADVc/5NH8ZdYL6-c/s1600/mathilde+and+mathew.jpg" height="640" width="469" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-iJt61QzhluQ/UxvBnu4CWLI/AAAAAAAADVg/xDvvqimrZQM/s1600/tumblr_mqyktexM3r1sb1edro1_500.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-iJt61QzhluQ/UxvBnu4CWLI/AAAAAAAADVg/xDvvqimrZQM/s1600/tumblr_mqyktexM3r1sb1edro1_500.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-rXcQugC3dvM/UxvBozmMoBI/AAAAAAAADVo/nSQdv2jFk_M/s1600/tumblr_mqyktexM3r1sb1edro3_1280.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-rXcQugC3dvM/UxvBozmMoBI/AAAAAAAADVo/nSQdv2jFk_M/s1600/tumblr_mqyktexM3r1sb1edro3_1280.jpg" height="640" width="480" /></a></div>
<div dir="ltr" id="docs-internal-guid-440a40b2-a465-96db-6fb0-75824b241e76" style="line-height: 1.15; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
</div>
Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-83334762511634097332014-03-06T18:38:00.002-08:002014-03-06T18:42:25.854-08:00Pettymyksestä nousuun<div style="text-align: center;">
<span class="Apple-style-span" style="font-size: x-small;">Avautumista aukoista opiskelussa ja itsekurin puutteesta.</span></div>
<br />
"Vapaus ei tule ilman velvollisuuksia" minulle sanottiin. Se on tullut minulle selväksi pettymyksien kautta. Olen pettynyt itseeni, ja he ovat pettyneitä minuun. Aina näissä tilanteissa yritän etsiä tekosyyn "Loma veti mun unirytmin vituilleen", "On ahdistanut kun on niin paljon koulutöitä rästissä", "Nämä videot on liian addiktoivia, en voi muuta kuin katsoa niitä." vaikka on helppo syyttää muita tekijöitä, kaikentakana on loppujen lopuksi minä. Kaivan itseitselleni kuoppaa josta täytyy kiivetä ylös ennen kuin on liian myöhäistä. Arvostan sitä mitä kaikkea olen saanut ja minun pitää olla sen arvoinen, todistaa että tästä kaikesta on hyötyä. Asiahan on vain niin että pidän itseäni täysin mitättömänä. En ole koskaan ollut hyvä koulussa. Kaverini ovat aina menneet asioissa edellä ja minun on ollut turha edes haaveilla samoista numeroista. Kyse ei kuitenkaan ole siitä että olisin syntynyt kyvyttömänä oppimaan vaan siitä että en tee töitä asioiden eteen. Kun ruokapöydässä kuuntelen kaverin saaneen seiskan kokeesta ja olevansa pettynyt itseensä mietin päässäni että tuostahan tulisi olla kiitollinen. No ei tulisi. Jos on oikeasti nähnyt vaivaa jonkin eteen sitä saa vaatia itseltään enemmän. Jos itse saisin kuvataiteesta kasin ja joku tulisi sanomaan "mutta kasihan on hyvä" kuristaisin hänet.<br />
Vaikka oppimis- ja työskentelytavoissani on vuosien aukko niin kunhan pääsen tällä viikolla syventämästäni kuopasta pois ryhdyn korjaamaan sitä. Vaikka töitä on paljon pitää muistaa että se on sen arvoista koska:<br />
- Voin tuntea itseni arvokkaaksi ja onnistuneeksi.<br />
- Muut eivät voi pettyä minuun.<br />
- Stressi helpottaa ja voin saada unta sillä ei tarvitse itkeä yöllä typerien hoitamattomien asioiden takia<br />
- Pääsen aina askeleen edemmäksi unelmia.<br />
- Saan tehdä täällä sitä mitä tänne tulin tekemään.<br />
- Saatuani kaiken kuntoon voin alkaa keskittymään myös muihin elämäntapa muutoksii esim. liikunnan ja ruokavalion kohdalla.<br />
Siinä on ehkä muutama motivaattori minulle. Asiat joita tein ja jätin tekemättä ovat harmillisia mutta ne ovat jo tehty. Ei auta kuin tehdä jatkossa paremmin, tällä kertaa ihan oikeasti nyt kun tiedän kuinka paljon parempi oloni on jos en tekisi itselleni tällaista.Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-66129428200935643112014-02-27T17:41:00.000-08:002014-02-28T10:05:14.650-08:00Rehellisesti<div style="text-align: center;">
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969); -webkit-text-size-adjust: auto; font-family: Verdana, Arial; font-size: 13px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969); -webkit-text-size-adjust: auto; font-family: Verdana, Arial; font-size: 13px;">"I've been confused outta my mind lately</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969); -webkit-text-size-adjust: auto; font-family: Verdana, Arial; font-size: 13px;">You think you're loving but I want to be free"</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969); -webkit-text-size-adjust: auto; font-family: Verdana, Arial; font-size: 13px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969); -webkit-text-size-adjust: auto; font-family: Verdana, Arial; font-size: 13px;">Olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969); -webkit-text-size-adjust: auto; font-family: Verdana, Arial; font-size: 13px;">Tiedän mikä helpottaa ahdistusta, edes vähän.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969); -webkit-text-size-adjust: auto; font-family: Verdana, Arial; font-size: 13px;">Tiedän miten saan itseni uneen.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969); -webkit-text-size-adjust: auto; font-family: Verdana, Arial; font-size: 13px;">Tiedän mihin pystyn ja mihin en.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969); -webkit-text-size-adjust: auto; font-family: Verdana, Arial; font-size: 13px;">Tiedän kuitenkin että yrittämättä ei saa jättää.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969); -webkit-text-size-adjust: auto; font-family: Verdana, Arial; font-size: 13px;">Tiedän että kun olen rehellinen itselleni ja muille kaikki sattuu vähemmän.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969); -webkit-text-size-adjust: auto; font-family: Verdana, Arial; font-size: 13px;">Tiedän mitä haluan ja mitä en.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969); -webkit-text-size-adjust: auto; font-family: Verdana, Arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: x-small;"> </span></span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969); -webkit-text-size-adjust: auto; font-family: Verdana, Arial;">Kunhan opin elämään huijaamatta itseäni, ehkä jonain päivänä voin vielä olla ystäväni.</span></div>
Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-56265017787156888422014-02-09T17:54:00.000-08:002014-02-09T17:54:27.686-08:00Hyvää yötäKello on puoli neljä. Istun pimeässä huoneessa ja pohdin sitä kuinka herätykseeni on enää 5 tuntia aikaa. Päässäni pyörii ajatuksia. Ajatuksia asioista jotka odottavat todennäköisesti vasta monien vuosien päässä, asioista jotka liittyvät toisten ihmisten tuntemuksiin joihinka en voi vaikuttaa. Olen vasta lapsi vaikka täysi-ikäisyys odottaa kynnyksen takana. En ole valmis enkä halukaan muutoksia sellaisissa asioissa jotka ovat aina olleet sillälailla kuin ne ovat. En myöskään halua olla pettymys. Tiedän että jotku asiat voivat olla hankali ymmärtää, sinullekin. Mutta minä olen minä, halua tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olen. Jos jo kasvissyönti on niin hankala asia, vain vaihe jonka odotat menevän ohi, niin mitä minusta ajattelisitkaan jos tietäisit enemmän. Vaikka asioita kerrottaankin kuinka kepeällä ja avoimella sävyllä tahansa, ei se tee niistä yhtään sen kepeämpää. Olen lapsi, ja näiden asioiden<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.296875);"> suhteen tulen aina olemaan.</span><br />
Mielessäni huudan apua mutta en sano sitä ääneen. En koe että olen milloinkaan oikeutettu siihen hyvässä elämässäni. Jokapäivä kuulen ja näen kun lähimmäiseni taistelevat pahaa elämää vastaan, selviytyvät pahimmistakin koettelemuksista ja aina vain jaksavat jatkaa eteenpäin kuinka rikkinäisinä tahansa. Silti haluiaisin että joku sanoisi jotain mikä keventäisi oloani ja pelastaisi minut. Nämä ovat kuitenkin asioita joista voin selvitä vain yksin. Omin jaloinhan me täällä itsemme kannamme ja tälläaisista<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"> asioista selvitään. </span><br />
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"> En halua myöhästyä huomenna. Haluaisin kerrankin olla puhtaana, kauniina ja ajoissa, ilman että minua katsotaan pahalla. Ne ei ymmärrä etten voi itselleni mitään. Haluan nukkumaan ja toivon todella että nyt pystyn siihen. Hyvää yötä.</span>Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-87472192554497061132014-01-30T13:08:00.001-08:002014-01-30T13:48:20.916-08:00Kesä osa 2.Matti oli mun exä. Se ei ihan ymmärtäny mua. Koko ero tais mennä siltä vähän ohi mut silti se oli siitä vieläkin ihan kauheen katkera. Eikä siitä erostakaan ollu ku vaan 4 vuotta, oltiin ihan kakaroita vielä silloin. Samapa se mulle oli, en tykänny enää Matista. Katselin edessäni istuvan Matin takaraivoa tuimana. Sen hiukset oli ällöt, ois saanu pestä ne ennen kuin lähti reissuun. Havahduin kun mun sylissä istuva Lotta puhui mulle "Ookko kunnosa Noora?" Olinhan mä kunnossa, ajatuksissani vain. "Joo oon, vähän on vaan kuuma" vastasin Lotalle ettei se kummastelis enempää mun käytöstä. "Apua anteeks, painanks mä liikaa?" Lotta kauhistui. "No et! Mitä ny pienes autos on seitsemän ihmistä, ei ihme jos on kuuma" Sanoistani huolimatta Lotta jäi panikoimaan painostaan. Hän selitti kuinka pitäisi laihduttaa ja syötyään mökillä grillimakkaran hän turpoaa varmasti <span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.296875);">vielä pari lisäkiloa. Ei ois pitäny sanoo mitään. Lotta oli oikeesti tosi hoikka, se ei vaan ollu kovin itsevarma. Katsoin ulos ikkunasta hikoillen ja kuuntelin kun kaverit lauloi sitä Pmmp:n uusinta hittiä "Matkalaulua". Huristelimme jossain motarilla, kukaan ei ollut tarkemmin kertonut missä se mökki sijaitsi. Pysähdyttiin matkalla isolle Abc:lle. Jami parkkeeras auton tiukasti ainoalle tyhjälle parkkiruudulle jonka löysi. Sammutettuaan auton se sano "Pysykää te täällä, me käydään Matin kaa kaupassa." Sit Jami ja Matti astuivat ulos autosta ja jäätiin kattoo kun ne käveli kohti Abcia. "Äkkiä ovet auki!" Mira huusi. Avasimme ovet ja rynnimme ulos siitä hikipätsistä, kaikki paitsi Petteri joka mielummin jäi tekstaamaan kännykällään. "Aah kiitos mökkireissun jumalat! Happea!" Timo tokaisi, sytytti sitten röökin ja tunki sen suuhunsa. Siinä se raikas ilma sitten menikin. Tupakan savu leijaili mun naamalle, yritin kädelläni huitoa sitä pois. Kaivettuaan omat röökinsä käsilaukustaan tummahiuksinen Mira liittyi seuraan. "Hei kulti anna tulta" hän sanoi Timolle. Timo heitti sytkänsä Miralle. Pojan ilme ei hievahtanutkaan mutta Mira jäi hänen kainaloonsa. Timon käsi silitteli Miran kylkeä ja Miralla oli tyytyväinen ilme kasvoillaan. Oli siinäkin pari. Mira oli mua melkein pään lyhyempi, vähän tukevampi. Timo puolestaan oli Miraa pari päätä pidempi, hoikka mutta tosi lihaksikas. Toisinaan mietin miten he toimivat yhdessä mutta olihan se tavallaan söpöä.</span><br />
Jami ja Matti viipyivät Abcilla varmaan ikuisuuden. Kävelin ympäri parkkipaikkaa, potkin kiviä ja <span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">hypin paikoillani. Lopulta lysähdin auton viereen maahan istumaan ja huokaisin äänekkäästi. Katselin ohi kulkevia ihmisiä, perheitä matkalla sukulaisilleen ja mökeilleen. Lapsilla oli kädessä jätskiskan jäätelöitä ja aikuiset työnsivät painavia kärryjä. He kehottivat lapsiaan varomaan parkkipaikalla liikkuvia autoja. Pian kuulin takaani äänen "No niin matka jatkuu! Auttakaas tunkee nää autoon." "Vihdoin!" huudahdin. Kääntyessäni ympäri näin Jamin työntävän täyttä ostoskärryä meitä kohti. Kärryssä vessapaperia ja ainakin viisi täyttä kauppakassia ja voin rehellisesti sanoa että viisikymmentäprosenttia tais olla makkaraa ja muuta grillattavaa. "Kuinka paljon te kuvittelette et me syödään?" Lotta kiivahti. "Meillä ei oo muuta kuin aikaa." Jami sanoi tyynesti ja avasi takakontin. Kaikki hiljenivät, luultavasti miettiäkseen kuinka kauan todella aijoimme viipyä mökillä. </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">Aloimme survomaan kasseja konttiin mutta tiukkaa teki. Maahan putoili sipsipusseja ja keksipaketteja. Keräilin niitä maasta minkä kerkesin ja heitin ne lopuksi kaikkien tavaroiden päälle, kunhan Petteri oli laskenut viimeisen kassin konttiin. Kontin luukku meni kiinni, piti vain vähän survoa.</span><br />
Matka kohti mökkiä sai vihdoin jatkua, oli aivan yhtä ahdasta ja kuuma kuin aikaisemminkin. Katselin ohi viihottavia kuusimetsiä ja niiden takaa pilkottavia järvimaisemia. Olen varma että nukahdin jossain vaiheessa. Tunsin kuinka kuljimme <span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">alamäkeä ja sitten taas ylämäkeä, kivet ja oksat narskuivat renkaiden alla. Ensin ajoimme suooraan ja </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">suoraan, kunnes tunsin loputtomia kierteitä ja kaarteita. Unenrajamailla kuvittelin olevani <span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">Särkänniemessä. Olin kadottanut ajantajuni täysin. Tiesin että liikuimme mutta olin jossain muualla. Auringon heittäessään sääteen silmääni havahduin. Ensin en nähnyt mitään, kirkas valo sokaisi minua. Kun sain silmäni viimein avattua näin kuinka ajoimme pienellä metsäpolulla jonka perällä avautui piha. Puinen mökki, leikkimökki, terassi, ulkohuussi ja sauna. Lähestyessämme pihaa näin </span></span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">sen perällä aukeavan ison sinisen järven. Vauhti hidastui ja hidastui ja lopulta pysäköimme auton metsätien päätyyn. "Tässä sitä ollaan, tässä se mökki nyt on." Jami sanoi ja hymyili vinhasti. Mikä sitäkin vaivas? Aina sama omahyväisen mystinen hymy naamalla. Avasimme ovet ja hyppäsimme ulos autosta. Pystyin haistamaan metsän, järven, mökin ja hyttyset. Vedin syvään henkeä, seison </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">hetken paikallani katse kohti mökkiä. Takakontin avautuessa nappasimme tyttöjen kaa laukkumme niin nopeesti kuin pystyimme ja lähdimme juoksemaan kohti mökkiä. "Mitäs te nytten? Auttakaa näiden kamojen kantamisessa!" Timo huusi peräämme. "Jätkien hommia!" Mira huusi takaisin. Heitin laukkuni terassille ja ampaisin ovelle. Vedettyäni ovenkahvasta älysin oven olevan lukossa. </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">Niimpä tietenkin. "Malttia." Jami sanoi ja käveli ovelle avain kourassaan. Kannoimme tavaramme sisälle ja Jami kertoi meille missä me voitaisiin nukkua. Mökissä oli vain yksi kerros mutta siellä oli monta huonetta. Saunallakin oli kuulemma yksi vierassänky. Mira varasi heti itselleen ja Timolle </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">huoneen jossa oli parisänky. Minä ja Lotta menimme huoneeseen jossa oli yksi kapea sänky ja patja. </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">Otin kohteliaana patjan vaikka Lotta sanoi voivansa nukkua siinä. Ei se ois oikeesti halunnu, se </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">aatteli aina vaan muiden parasta. Huoneet jaettuamme emme malttaneet tutkia mökkiä sen enempää </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">vaan vaihdoimme heti bikinit päälle ja ampaisimme ulos. Vastaan käveli Matti, Petteri ja Timo. Kumpa olisin voinut tallentaa heidän ilmeensä kun he näkivät meidät bikineissämme.</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"><br /></span></span>
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"><br /></span></span>
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"><br /></span>
Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-48298879248667874592014-01-28T14:09:00.000-08:002014-01-28T14:09:30.036-08:00Kesä osa 1."Matti!! Mattiii!!" mutsi karjui ja juoksi rappuset yläkerrasta alas mun perään. "Mihinkäs sitä herra on nyt lähdössä?" se seisoi mun takana kädet puuskassa. Sillä oli päällä vaan aamutakki ja sen hiukset oli sekavalla nutturalla. "Mä lähen Tampereelle ja sähän et voi mua estää!" tiuskaisin, halusin sen pois pörräämästä mun ympäriltä. "Vai Tampereelle? Mitä sinä Tampereella? Milloinkas ajattelit tulla takaisin?" se vinku. Nakkasin ison repun lattialta harteilleni ja ampaisin ovesta ulos samalla kun huusin "sit kun kesä on ohi!". "Matti!" mutsi jäi perääni huutamaan mutta mä juoksin Lempäälän rautatieasemalle niin lujaa kuin jalkani sallivat. Oli kesä. Se oli paras kesä, sinä kesänä täytin 18. Meillä oli hurjii suunnitelmii Jamin kanssa. Oltiin aateltu et lähettäis niiden mökille ja oltais siellä ihan omissa oloissamme. Varattais ihan vitusti viinaa ja bissee ja otettais muutama Jamin frendi messiin. Se puhui Petteristä, sen mä tunsinkin. Petterin lisäks se oli luvannu muutamalle niiden luokkalaiselle likalle et ne pääsis mukaan, tää oli eka kerta kun näkisin ne.<br />
Hikoilin täydessä lähijunassa. Onneksi Lempäälästä junalla Tampereelle ei mennyt kuin vain 11 minuuttia. En silti meinannut pyysyy housuissani. Jami oli luvannut tulla vastaan asemalle, sillä oli jo oma auto. "Seuraavaksi Tampere" tuttu naisääni kuulutti matkustajille. Pian näin jo Jamin seisomassa laiturilla. Sillä oli joku takki päällä vaikka ulkona oli kuuma kuin helvetissä. Kai se yritti näyttää uskottavalta. Sillä oli lyhyet mustat hiukset ja aurinkolasit. Hypätessäni ulos junasta Jami käveli mua kohti ja läimäisi mua harteelle, anto selassen jätkähalin, tiedäkkö? Ettei näyttäis liian homolta. "Mitä jätkä?" se sano mulle enkä mä mitenkään voinu peittää mun innostusta. Hymyilin niin leveesti että Jami varmasti näki jopa mun juuripuhjenneet viisaudenhampaat. "Mitäs tässä. Mis se sun autos on?" "Tuolla se parkissa könöttää, mistään ei saanu ilmaiseks paikkaa" Jami sanoi ja suuntasi katseensa rautatieaseman parkkipaikalle. "Lähetääks menee? Pitää poimii keskustorilta porukkaa messiin" Jami heitti polttamansa tupakkansa jämät maahan ja sit me lähettiin kävelee sen autolle. Silloin näin Jamin auton ensimmäistä kertaa. Se oli vihree. Häpeäkseni täytyy myöntää etten silloin tiennyt yhtään mitään autoista tai automerkeistä, toisin kuin kaverini. Ainut miten Jamin autoa osaisn kuvailla on <span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">"perus ensimmäinen auto". Sen takakontti narisi kun Jami avas sen, eikä se ollut järin</span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"> suuri. "Katos </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">tänne." Näin takakontissa mielettömät määrät alkoholia ja Jamin rinkan joka mitä luultavammin oli täynnä pyyhkeitä, vilttejä ja mitä nyt mökillä yleensä tarvitaan. "Grillataaks me?" kysyin. "Totta hitossa, käydään kaupassa ennen kuin lähetään. Mökiltä kestää jonkinaikaa ajaa lähimpään kauppaan." Nyökkäsin ja hyppäsin kyytiin etupenkille. Sit me kurvattiin pois parkkipaikalta ja ajettiin Hämeenkadun mukulakiville. Kattelin tiellä käveleviä ihmisiä. Tytöillä oli niin lyhyitä shortseja että taisin nähä niiden alkkarit. Ajoimme sillalla, ylitimme Tammerkosken. Keskustorin laidalla näin yhteen kokoontunen lössin jossa kaikilla oli reput mukana. "Tossako ne on?" kysyin Jamilta. Se hymyili. "Niitä on ihan liikaa, ei ne mahu autoon..." minä hermostuin. Kaahasimme bussipysäkille ja sit se lössi alko lähestyä meitä. Petteri tuli nojaa mun ikkunaan "Mites menee? Hypätäänkö kaikki taakse vaan?" "Joo, survokaa eka reput takakonttiin" Jami vastasi. Katsoin takapenkille ja näin kun porukkaa alkoi tunkeutua autoon. Paljaita reisiä, paljon paljaita reisiä ja yhet likaiset farkut. Neljä tyttöä, yks jätkä ja Petteri. Osa joutui istumaan sylikkäin, enkä pystynyt hahmottamaan tyttöjen kasvoja. Pian kuulin tutun äänen "Hei Matti." Se oli naisellinen, seksikäs ja suoraan sanottuna kiero ääni. Olin varma kenelle se ääni kuului. Toisen tytön takaa näin pilkistävän pään. Se kikkarahiuksinen brunette, pyöreineen kasvoineen ja pisamineen oli mun exä. "Et oo tosissas!?" huusin Jamille. Jami loi kasvoilleen virneen ja kaasutti pois bussipysäkiltä. Kuulin kuinka auto hurisi ja mukulakivet runnoivat auton pohjaa. Takapenkiltä kuului päätöntä hölinää, minä hikoilin ja vieressäni istuva Jami huusi "Tästä se kesä alkaa!"</span></span><br />
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"><br /></span></span>
Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-12767593861873753072013-12-25T13:26:00.000-08:002013-12-25T13:26:39.784-08:00After christmas<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/tR8b-3FqQqE?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div>
<br />
<br />
On taas se aika vuodesta jolloin ollaan palattu sukulaisilta, istutaan kylmässä kodissa ja odotetaan että lämmitys parin päivän poissaolon jälkeen alkaisi taas toimimaan. Ajatukset vilisevät päässä ja toisaalta olo on hyvinkin tyhjä. Juhla jota ollaan odotettu on nyt ohi eikä tarvitse enää istua tunteja autossa. Mieltäni kuitenkin polttavat tulevat päivät ja tunteet. En tiedä mitä olen tekemässä ja miksi, mitä minä odotan ja miten kaiken käy.<br />
Taas minä yritän keksiä miten häntä ilahduttaisin, mitä kaunista hänelle sanoisin. Se ei ole hankalaa, sanon vain sen kauniin mitä oikeasti ajattelen, ne sanat jotka ovat rehellisiä ovat kauneimpia. Hän kertoo jälleen kuinka saan hänet ilahtumaan, kuinka kukaan ei koskaan aijemmin ole sanonut hänelle samoja asioita. Tunnen oloni onnistuneeksi mutta samalla pelkään että hän kyllästyy, kyllästyy kehujani kuulemaan, naamaani katsomaan, kyllästyy minusta innostumaan. Odotan ja mietin miten ja milloin saisin hänet kanssani pysymään, kuuluisiko minun todella lähteä tähän? Todennäköisesti olen jo lähtenyt, ja toisaalta takaisin en halua vielä palata.<br />
Hyväsydämminen, he sanovat mutteivät tiedä mitä kaikkea tunnen. Rehellinen, he sanovat mutta eivät ole kuulleet tarinan toista puolta.Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-4684940162252033632013-11-25T14:18:00.000-08:002013-11-25T14:18:06.253-08:00Kylmä rakkaus<br />
Saa minut ihastumaan, niin että sen toisen unohdan. Ota minua kädestä kiinni ja anna minun ohjata sinut kohti meidän omaa pientä maailmaamme. Eletään hetki siinä huumassa, pussaillaan ja kosketellaan. Jospa sinäkin ihastuisit minuun?<br />
<br />
Saa minut rakastumaan. Luodaan omia pieniä salaisuuksiamme ja varjellaan niitä kuin kultaa. Tanssitaan hattarapilvellä ja eletään siinä idyylisessä elämässä. Otetaan kaikki muut mukaan, luodaan tästä rutiini. Jospa sinäkin rakastuisit minuun?<br />
<br />
Tulen sinut rikkomaan. Sen kaiken mitä haluan, tuskin koskaan voin sinulle takaisin antaa. Tämä on kierre, tämä on kirous. Hän tartutti sen minuun ja nyt pistän sen kiertämään. Teen kaiken tämän jotta minulla parempi olla ois. Rakastaisitko minua silti?Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-80521685112331420792013-11-25T13:01:00.000-08:002013-11-25T13:01:25.460-08:00Tähtipölyä - Jälkikirjoitus<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/KB3pjvb6mLg?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Star dust</div>
<br />
Nyt on tullut tarina Hennasta ja Clarissasta loppuunsa ja voin sanoa että olen enemmän kuin tyytyväinen. Olen kirjoittanut, piirtänyt ja ideoinut paljon tarinoita, pidemipä sekä lyhempiä mutta en ole koskaan aikaisemmin saanut ainuttakaan valmiiksi, vaikka ideat ovat kyllä olleet mielessäni. Tähtipöly on ollut myös poikkeva projekti siinä että se on ollut hyvin eirllainen kuin aikaisemmat tarinani joihin on liittynyt erilaisia fantasiamaailmoja sekä yliluonnollisia elementtejä.<br />
<br />
Kiitos kaikille ihanille lukijoille, on ollut ihana saada palautetta ja teidän takia minulla on riittänyt intoa saada pieni tarinani loppuun asti <3 On ollut ihana kuulla että kirjoitukseni ovat olleet mieleen vaikka itselläni on ollut välillä hyvin epävarma olo siitä että ovatko tekstini tarpeeksi hyviä. Tunnen että olen tämän novellin aikana oppinut joitakin asioita kirjoittamisesta. Pahoitteluni myös lukuisista kirjotusvirheistä! Pyrin niitä edelleen korjaamaan jos jotain silmääni sattuu pistämään, mutta en tekstiä hirveästi viitsi enää ryhtyä ronklaamaan.<br />
<br />
Suurena inspiraationa novellin aikana on minulle toiminut tämä ihana kaupunki jossa opiskelen, kauniit kuvat joita olenkin välillä tekstien väliin pistänyt, musiikki, ystäväni sekä tietenkin oma elämäni. Tietäisittepä vain kuinka moni Hennan tuntemuksista ovat omiani : D<br />
<br />
We<3it on mukava sivusto josta löytyy paljon iloa silmälle. Kannattaa käydä tutkimassa jos ette ole aikaisemmin sivuun törmännyt (muistuttaa Tumblria.) En tiedä onko kuvat tekstien välissä häirinneet teitä mutta aijon lähes samalla tavalla jatkaa tästä eteenpäin. Olen hyvin esteettinen ihminen ja tykkään kuvittaa tarinoitani. Hauskinta on kun löytää kuvan joka sopii tyädellisesti johonkin kohtaukseen. Kuvista puheen ollen, tässä teille pari luonnosta Tähtipölyn hahmoista jotka olen aikaisemmin unohtanut julkaista:<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-L5-r7NXQ8_4/UnaIbAW5tyI/AAAAAAAADEY/Xgtf1VCtHzI/s1600/IMG_7427.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://1.bp.blogspot.com/-L5-r7NXQ8_4/UnaIbAW5tyI/AAAAAAAADEY/Xgtf1VCtHzI/s400/IMG_7427.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-i8YKLxnHVw0/UnaIadfhfKI/AAAAAAAADEM/R4INCaK5pjA/s1600/IMG_7425.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://3.bp.blogspot.com/-i8YKLxnHVw0/UnaIadfhfKI/AAAAAAAADEM/R4INCaK5pjA/s400/IMG_7425.jpg" width="300" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Mieleni kuhisee ideoita joista voisin kirjottaa vaikka näin koeviikolla keksittyminen opiskeluun lienisi tärkeämpää. Voin kuitenkin luvata että tulen lähiaikoina kirjoittamaan pari lyhyempää tekstiä tunemuksistani sekä tuskin tässä kauaa menee kun saan aikaiseksi aloittaa uuden tarinan.<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Kiitos kuitenkin kaikille jotka ovat lukeneet Tähtipölyni ja toivottavasti tulette lukemaan tarinoitani jatkossakin!</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-yuSCTQwslQA/UpInbDykd1I/AAAAAAAADJE/u8_hWK3B7JU/s1600/tumblr_lt6kdnycs81qflzkbo1_500_large.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-yuSCTQwslQA/UpInbDykd1I/AAAAAAAADJE/u8_hWK3B7JU/s1600/tumblr_lt6kdnycs81qflzkbo1_500_large.jpg" /></a></div>
<br />Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-52038983978311662072013-11-24T07:45:00.002-08:002013-11-24T09:43:35.984-08:00Tähtipölyä osa 10.<br />
En tietenkään saanut unta. Halasin Clarissan sinistä tyynyä ja haistelin sitä, se tuoksui shampoolta jota hän käytti. Päässäni jomotti ja yritin pitää inhottavat ajatukset poissa mutta se oli turhaa. Omatuntoni oli valtava musta pallo joka painoi minua alaspäin vasten sänkyäni. Ensin en tiennyt mitä tunsin, mutta sitten olin varma että se musta pallo omatunnossani pyrki ulos. Vatsaani särki kun se raapi seinämiä vatssassani. Luulen että se yritti päästä ulos vatsani läpi mutta lopulta se turhautui ja löysi toisen reitin. Pallo alkoi kavuta ylöspäin pitkin ruokatorveani. Se ryömi, mateli kuin etana. Nousin hädissäni istumaan ja tajusin etten saanut happea. Yritin hengittää, mutta sisältäni ryömivä pahuus oli tuskallisen hidas. Köhittyäni ja kumarruttuani sängyn reunalle musta mönjä purkaantui suustani valtavaksi lammikoksi alleni. Haukoin happea silmät kosteina kyynelistä. Tunsin oloni helpottuvan hieman, olin varma että olisin kuollut siihen. Helpotus ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Kylmät väreet vierivät pitkin selkärankaani ja tunsin tuijotuksen porautuvan niskaani. Nostin hitaasti pääni nähdäkseni mitä edessäni oli. Keskellä edessäni avautuvaa pimeyttä näin sen. Huoneeni toisessa päässä kohosi noin kaksi metriä pitkä läpikuultava käärme. Se katsoi minua suurilla mustilla sieluttomilla silmillään hievahtamattakaan. Tujotin käärmettä suoraan silmiin. Se oli karmivan ohut pituuteensa nähden. Kun shokkini salli käperryin takaisin peiton alle niin nopeasti kuin pystyin. Tärisin hyperventiloimassa peiton alla vaivalloisesti kulkevaa huonoa lämmintä happea. Niin kuin lapsena, kuvittelin hölmösti että peittoni suojelisi minua kaikilta maailman möröiltä, tällä kertaa tosin tiesin että kyseessä ei ollut mörkä sänkyni alla, vaan olento jonka tiesin oikeasti väijyvän minua peiton ulkopuolella omassa huoneessani. Rutistin peittoa ja käteni hikoilivat. Ajattelin että jos pysyisin paikoillani päästämättä ääntäkään, niin ehkä se ei koskisi minuun. Selkääni raapi yhä sen katse mutta mitään ei tapahtunut, en kuitenkaan uskaltanut tulla pois peiton alta katsoakseni mitä oli tekeillä. Tiesin katsomattakin että se yhä tuijotti minua liikahtamatta senttiäkään. Suljin silmäni ja toivoin kaiken katoavan. "Auta minua Clarissa" rukoilin mielessäni yhä uudelleen ja uudelleen.<br />
<br />
Avasin silmäni aamuauringon paistaessa suoraan naamalleni. Kesti hetken että tiedostin taas olevani siinä ja kun vihdoin älysin missä olin alkoi joka paikkaan sattua. Jalkojani särki juoksemisesta, suussani maistui sairaalta ja kun muistin mitä oli tapahtunut, koko kehoani alkoi vihloa. Pian muistin myös käärmeen. Käännyin salaman nopeasti katsomaan oikealle puolelleni edessäni avautuvaa huonettani, mutta missään ei näkynyt mitään. Ei merkkiäkään käärmeestä. Huoneen päädyssä oli vain tuoli ja hakasesta roikkuva harmaa pyyhe joka ulottui maahan asti. Nenääni kantautui kuvottava haju ja kun laskin katseeni sängyn vierustalle näin lattialla lätäkön oksennusta. Nyrpistin naamaani ja nousin ylös sängystä kiertäen oksennuslammikon. Poistuin huoneesta ja kävelin eteiskäytävää pitkin keittiöön keittääkseni kahvia, mutta keskellä keittiötä minut valtasi outo tunne. Katsoin ulos ikkunasta auringon valaistessa minut. "Clarissa..." sanoin itsekseni. Jätin kahvin keittämättä ja palasin vikkelästi huoneeseeni. Puin äkkiä ylleni lökärit sekä pitkähihaisen paidan. Eteisessä tungin maiharit jalkaani sitomatta niitä, heitin takin päälleni, nappasin avaimet naulasta mukaani ja marssin ovesta ulos. Juoksin kolme kerrosta rappusia alas ja astuin ulos kylmään aamuilmaan. Lähdin kävelemään vasemmalle, suoraa tietä ylämäkeen. Kävelin harjua ylös ja ylös kohti hautausmaata joka sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä asunnostamme. Se oli iso hautausmaa joka sijaitsi yhdellä kaupunkini korkeimmista kohdista. En tiennyt miksi minusta tuntui siltä mutta tiesin että minun oli mentävä hautausmaalle.<br />
<br />
Ylitettyäni suojatien ja astuttuani sisään hautausmaan porteista, lähdin kapuamaan yhä ylemmäs rappusia ja pitkin kaartuilevia polkuja. Ympärilläni oli satoja kauniita hautoja kynttilöineen ja kukkineen. Hautausmaalla tuoksui männyiltä. Se oli kaunein hautausmaa jossa olin koskaan käynyt. Kävin siellä usein kävelyillä Clarissan kanssa, silloin luimme nimiä hautakivistä,.kerran löysimme jopa yhden hautakiven Clarissan nimellä. Nimien etsinnän lisäksi mietimme mikä oli kaikista haudoista hienoin ja kävelymme lopuksi meillä oli tapana mennä istumaan erään suihkulähteen reunalle. Minua alkoi hengästyttää rappusten loppu puolella. Kavuttuani viimeiset rappuset ylös henkeni kuitenkin salpaantui, näin hänet. Kyyneleet valuivat silmistäni. Aurinko paistoi suoraan minua kohti ikään kuin paljastaakseni minut. Kävelin hitaasti häntä kohti. Siinä hän istui, turkoosilla puisella penkillä katselemassa kaupunkiamme, harjun korkeimmalla kohdalla. Minä tärisin ja yritin pyyhkiä kyyneleitä hihoillani. Kävelin hänen virelleen ja istuuduin penkille. Katsoin suoraan horisonttiin. En tiennyt miten se olisi ollut mahdollista mutta minusta tuntui siltä kuin Clarissa olisi tiennyt kaiken. Tuntui juuri siltä kuin ala-asteella joutuessa opettajan kuulusteltavaksi. Mieleni olisi tehnyt vain halata Clarissaa niin lujaa kuin mahdollista mutta en uskaltanut. Katselimme molemmat kaupunkiamme ja sen ympärillä kasvava metsää. Pikkulinnut lensivät taivaalla ja edessämme avautuva näkymä oli uninen. Ilma oli kaunis niin kuin hautumaalla kasvava keveä maisema, mutta tunnelma oli jännittävä. En tiennyt mitä sanoa. Odotin Clarissan tekevän jotain mutta kun ymmärsin että hän ei ollut aikeissa sanoa mitään, päätin itse aloittaa. En kysynyt miksi Clarissa oli tullut tänne, tai miksi hän oli herännyt näin aikaisin. En kertonut omia kuulumisiani vaan kysyin "Oliko sinulla hauska ilta Tommin kanssa?" Clarissa käänsi katseensa hitaasti minua kohti. Apea hymy nousi hänen kasvoilleen "Ei ole ketään Tommia." Kasvoilleni muodostui hämmentynyt ilme ja yksi pikkukivistä putosi pois sydämeni päältä. "Olin Auroralla yötä, anteeksi." Helpotuin. En voinut enää pidätellä kyyneliä, ne valuivat putkouksena pitkin poskiani kimaltaen auringonsäteiden osueassa niihin. Ne eivät kuitenkaan ollut tuskaisia kyyneliä. Clarissa nosti kätensä poskelleni ja pehmeillä sormillaan hän kuivasi kyyneliäni. Sitten minä aloin taas parkua. Syöksyin kohti Clarissan syliä. Hän levitti kätensä tiukasti ympärilleni. Hänen hyväksyntänsä oli ihaninta mitä tiesin. Tunsin oloni huojentuneeki ja samalla niin syyliseksi. Halasin Clarissaa niin lujaa kuin pystyin ja tunsin hänen silittelevän minua. Hän painoi minua itseään vasten liikuttaessaan kättään pitkin selkääni. Poskeni tuntuivat märiltä ja kun avasin silmäni näin kuinka märkä Clarissan paita oli kyynelistäni. Vei tovin kun keräilin itseäni ja lopulta minä rauhotuin. Nousin pystyyn ja jäin nojaamaan vasten Clarissaa tämän käsi hartioideni ympärillä. Silloin minä päätin vaijeta. Päätin etten sanoisi sanaakaan suudelmasta tai siitä miten juoksin turhaan kotiin itkeäkseni jälleen kerran hänen rintaansa vasten.<br />
<br />
Joku olisi voinut sanoa että olin säälittävä pelkuri kun en tunnustanut suudelmaa Clarissalle, enkä siksi ansainnut häntä. Joku olisi voinut pitää sitä epäreiluna koska Clarissa kertoi minulle omasta illastaan. Joku muu taas olisi voinut todeta että ylireagoin, mitä yhdestä suudelmasta murehtimaan. Näin minä kuitenkin päätin, päätin sulkea koko päivän mieleni kaukaisimpaan ja pimeimpään kolkkaan ja olla kuin sitä ei olisi koskaan tapahtunut. Nojatessani vasten Clarissaa, miettiessäni kuinka ihanalta hän tuoksui ja kuinka kauniilta hän näytti minä olin varma että hän kyllä aavisti mitä minä olin tehnyt. En voinut tietää oliko minua ja Clarissaa luotu toisillemme tai miten meille tulevaisuudessa olisi käynyt. Tiesin kuitenkin että siinä paikassa, siinä elämäntilanteessa Clarissa oli parasta mitä ikinä olisin voinut saada ja yksi oli varmaa. "Clarissa" minä sanoin. "Mitä Henna" hän vastasi minulle lempeästi. puin ne miljoonat kauniit tunteet hänestä sanoiksi. Se lause kertoi siitä kuinka kiltti hän oli, kuinka häntä ihailin, kuinka häntä halusin ja kuinka en tiennyt miten ikinä olisin voinut olla yhtä hyvä hänelle.<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Minä rakastan sinua" sanoin. Clarissa katsoi minuun eikä hänen tarvinnut sanoa sanoja. Hän hymyili minulle, se oli juuri se hymy mikä oli tarkoitettu vain ja ainoastaan minulle, ja se kaunis hymy kertoi minulle kuinka paljon hänkin minua rakasti.</blockquote>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><br /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-YhFfAjEZ07c/Uo_pr96aOSI/AAAAAAAADIQ/VWFm275bKl0/s1600/DSC_5516.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://1.bp.blogspot.com/-YhFfAjEZ07c/Uo_pr96aOSI/AAAAAAAADIQ/VWFm275bKl0/s400/DSC_5516.jpg" width="265" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kalevankankaan hautausmaa 2013</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-27984459329489749832013-11-23T09:18:00.000-08:002013-11-24T07:04:11.771-08:00Tähtipölyä osa 9.Se oli viimeinen kerta kun näin Ronin. En tiedä mitä hänelle tapahtui tai mihin hän meni, eikä sen väliä. Minä juoksin, juoksin niin kovaa kuin pystyin. En tiennyt että ihminen pystyi juoksemaan niin nopeaa kännissä. Halusin heti kotiin Clarissan luo, ihansama mitä tapahtui, halusin vain nähdä Clarissan. Päästyäni pois keskustasta olin jo todella hengästynyt. Kurkkuni tuntui kuivalta ja värit sekä ihmiset ympärilläni näyttivät sumeilta. Juoksin suoraa teiden yli välittämättä niillä kulkevista autoista, kuulin jarrutusääni sekä tööttäilyä, mutta en edes kääntänyt päätäni nähdäkseni mitä tapahtui. Juoksin päin ihmisiä jotka paheksuvasti minua väistivät. Kun vihdoin pääsin tielle jossa ei näkynyt ristinsielua romahdin maahan katulampun valon alle. Istuin siinä polvillani ja haukoin happea. Minua ahdisti. Sisälläni kasvoi jotain kamalaa ja olisin vain halunnut oksentaa sen kaiken ulos, mutta osa minusta huusi että minä ansaitsen sen, ja niin päätin etten tekisi sitä ennen kuin näkisin Clarissan. Olin pettänyt hänet, enkä todellisuudessa halunnut kenenkään muun koskevan minuun. En huomannut itkeväni kun vasta sitten kun huomasin suolaisen kyyneleen valuvan suuhuni. Syntiset huuleni kostuivat kyynelistä, enkä pystynyt enää hallitsemaan itseäni. Kyyneleet vain valuivat ja minä vollotin, itkin kuin lapsi. Kyyristyin maahan kerälle ja huusin. "Clarissa, Clarissa, Clarissa, Clarissa..." toistin sitä kauneinta nimeä jota maa päällään kantoi. Se kaunis nimi kuului maailman kauneimmalle ihmiselle ja kun minä mietin häntä, päätin että menen hänen luokseen nyt. Avauduin kerältäni ja nousin vapisten ylös. Näkökentässäni pimeni, otin vierelläni olevasta betonikohoumasta kiinni. Hetken seistyäni ja näkökentän palauduttua otin askeleen ja sitten taas toisen. Pian jatkoin juoksemista. Itkin, huusin ja tunsin kuinka räkä valui inhottavasti naamallani. Näin kuinka ohitseni käveli ihmisiä jotka kummastelivat käytöstäni, mutta eivät välittääneet niin paljoa että oilisivat kysyneet jos olisin tarvinnut apua, ei se mitään, en minäkään olisi voinut välittää heistä sen vähempää. Alitettuani tunnelin, minua kohti käveli umpikänninen vanha raihnainen mies. Mies nosti tärisevän sormensa kohti minua ja mörisi jotain. Hän oli selvästi aikeissa pilkata minua. Hän työnsi naamansa suorastaan vasten naamaani, mutta minä hyppäsin sivuun. Hyppäsin vieressä olevaan kukkapenkkiin, kiersin miehen ja sitten taas juoksin. Siinä mielentilassa en olisi epäillyt hetkeäkään lyödä miestä, mutta hän oli vain toisarvoinen este matkallani Clarissan luo. Jalkani alkoivat jo väsyä mutta mieleni käski jatkaa. Sillä ei ollut väliä kuinka paljon sattui ja hengästytti, halusin olla jo kotona. Halusin nähdä Clarissan nukkuvan kaunista unta sängyssämme ja kömpiä hänen viereensä lämpimän peiton alle. En ajatellut mitä olisin Clarissalle sanonut. En ajatellut olisinko kertonut mitä oli tapahtunut, vai olisinko vain itkenyt säälittävästi hänen rintaansa vasten kertomatta sen enempää mitä oli tapahtunut. Halusin vain että hän olisi pidellyt minua ja hymyillyt minulle sitä lempeää hymyä mikä oli omistettu vain ja ainoastaan minulle.<br />
<br />
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-D2A0uwtVzks/Uo_6nllw3NI/AAAAAAAADI0/54yl29giVsw/s1600/tumblr_mg2a4eI5iC1rx6f9to1_500_large.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-D2A0uwtVzks/Uo_6nllw3NI/AAAAAAAADI0/54yl29giVsw/s1600/tumblr_mg2a4eI5iC1rx6f9to1_500_large.png" /></a></div>
<div>
<br />
<br />
Juostuani vielä kilometrin lisää saavuin vihdoin kerrostalomme ulkoovelle. Etsin taskustani kylmällä kädelläni avaimia. Tunsin pehmeän nalle avaimenperäni ja tunnistin avaimen oikeaksi. Tungin avaimen avainlukkoon ja väänsin sitä, kuultuani piippauksen merkkinä lukon avautumisesta, riuhtaisin oven auki niin nopeasti kuin pystyin. Askeleeni kaikuivat pimeässä rappukäytävässä kun juoksin rappuset kolmanteen kerrokseen. Huusin pääni sisällä jälleen Clarissan nimeä. Asuntomme ovella pysähdyin tasaamaan hengitystäni. Pitelin avainta kädessäni, hengitin sisään ja ulos. Kerättyäni voimia avasin oven ja astuin pilkkopimeään eteiskäytävään. Mistään ei kuulunut minkäänlaista ääntä. Suljin oven ja juoksin kengät jalassa makuuhoneeseen huutaen "Clarissa!". Clarissa ei ollut siellä. Huone oli pimeä ja sänky tyhjä. Kävin vielä läpi vessan sekä keittiön mutta Clarissaa ei näkynyt missään, hän ei ollut kotona. Palasin takaisin makuuhuoneeseen ja vajosin hitaasti lattialle. Oli tyhjä olo. "Niimpä tietenkin..." minä sanoin itselleni "Clarissa on sen Tommin kanssa." Istuin lattialla kauan tuijottaen ilmaa. Olin siinä ehkä viisi minuuttia tai puolituntia, tunnin jopa, en muista kuin sen että se oli pitkä aika. Lopulta nousin seisomaan, riisuuduin ja heitin vaatteet lattialle, kömmin alasti sänkyyn ja vedin peiton päälleni. Tunsin kylmän hien valuvan selässäni. Minulla oli mitä kamalin olo ja mietin että miksi Clarissa olisi edes ollut kotona, eihän minunkaan ollut tarkoitus tulla kotiin ennen aamuyötä.<br />
<br /></div>
Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-78403771116941252422013-11-22T14:22:00.000-08:002013-11-22T17:00:11.394-08:00Tähtipölyä osa 8.<br />
Ilta oli viimein lähtenyt käyntiin ja havaihduin siihen että nauroin. Nauroin ihan aidosti ympärilläni istuvien ihmisten jutuille. Olin oppinut jo nimiä, yksi tyttö oli Anniina ja toinen Laura, pitkätukkainen poika oli nimeltään taas Jaakko. Epäilin kuitenkin etten muistaisi näidenkään ihmisten nimiä seuraavana päivänä. Avasin jo neljättä tölkkiäni ja olin polttanut varmaan melkein puoli askia tupakkaa, saatoin tuntea sen kaiken tervan keuhkoissani. Puoli askia oli suurimäärä, minulle joka poltti hädintuskin kerran päivässä. Ei aikaakaan kun uskalsin jo osallistua keskusteluun. "Mäkään en oo kovin hyvä koulussa." Sanoin ehkä vähän nolosti, enkä ollut edes varma mistä puhuttiin, mutta kukaan ei kuitenkaan katsonut minua oudosti, joten kommenttini tuskin meni ihan mönkään. "Haha mun pitäis lopettaa lukio, mietin vaan mitä helvettii mä siellä teen, täskin jaksossa oon käyny vaan kolme kurssia" Anniina nauroi ja niin minäkin. "Kuulin muuten että Nikolla on pajaa" kertoi joku pitkähiuksinen blondi keskeyttäkseen koulujuttumme. "Oikeesti. Missä Niko on?!" Jack huusi. "Kotonaan vissiin, sillä oli tänään joku perhe juttu." Keksustelu "pajasta" lähti käyntiin ja porukka totesi että heidän tulisi mennä joku päivä Nikolle. Tiesin vain sen verran että paja oli nimitys jollekkin huumeelle, mutta minulla ei ollut hajuakaan mitä se todellisuddessa oli joten pyrin pysymään poissa keskustelusta. Alkoholin ja tupakan ymmärsin mutta halusin pysyä kaukana kaikesta sen vahvemmasta. Ron huomasi kuinka kiusaantuneelta näytin ja hän tunki käteeni taas uuden kaljatölkin. Minusta alkoi pikkuhiljaa tuntua siltä että Ron oli kiva. Hän suojeli minua.<br />
<br />
Istuin maton päällä kaksin Ronin kanssa. Muu porukka juoksenteli ruohikolla riehumassa ja pari poikaa olivat lähteneet hakemaan mäkkäristä ruokaa. En ollut varma mitä porukkamme teki, ilmeisesti leikkivät tai painivat mutta minua ei huvittanut osallistua, eikä ilmeisesti Roniakaan. Nojasimme toisiimme ja minä hörähtelin hölmösti aina kun näin jotain hauskaa tapahtuvan. Kauempana toisen puun alla oli toinen joukkio joka koostui lähes kokonaan nuorista miehenaluista. Näimme kuinka joku nousi kyseisen porukan keskeltä seisomaan ja alkoi lähestyä meitä hidasta mutta varmaa tahtia. Se oli pitkä ruskeahiuksinen poika, joka vaikutti olevan vähintään yhtä kännissä kuin mekin. Poika huudahti jo vähän matkan päästä meille "Heijssan!" Katsoimme hänen hoipertelevan eteemme ja kyykistyvän siihen. Pojan turhankin lähelle ilmaantunut naama toi mukanaan inhottavan valkoviinin lemun. Aloin olemaan jo hyvin kännissä, mutta minulla oli edelleen kohteliaisuuteni rippeet tallella, siispä sanoin pojalle "Moi" mutta todellisuudessa toivoin hänen menevän pian pois. "Vad heter du? Jag heter Kalle. Varför är du här?" Katsoimme Ronin kanssa toisiamme. Kumpikaan meistä ei tainnut olla halukas testaamaan ruotsin taitojamme. "Bra bra!" Ron huusi. Poika katsoi hämmästyneenä meitä ja sanoi sitten jotain mikä meni totaalisesti ymmärryksemme yli. "Jag talar inte sveska, jag talar finska" Minä yritin selittää luomavalla känniaksentillani. Poika nauroi yritykselleni puhua ja alkoi viittomaan kohti omaa porukkaansa. Hän luultavasti yritti <span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.296875);">kertoa meille että voisimme liittyä heidän seuraansa. Ron tokaisi päättävästi pojan pyyntöön "Sprit och fint flicka här!", lienikö ne ainoat sanat mitkä hän ruotsiksi taitoi "Rökning kan dödä" lisäksi. Onneksemme joku pojan leiristä huusi hänelle "Kalle idiot! Komma här!" Poika hyvästeli meidät ja nousi horjuen pystyyn. Seurasimme pojan hoipertelua takaisin kavereidensa luo odottaen koska hän kaatuisi, mutta ihme kyllä hän pääsi perille asti pystyssä.</span><br />
<br />
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.296875);"> Katsoimme Ronin kanssa toisiamme ja repesimme nauramaan. Nauroin niin kovaa että vatsalihaksiini sekä poskiini sattui. Kun viimein rauhoituimme aloimme vihdoin puhua, hieman vaivalloisesti tosin. Minulla ja Ronilla ei pahemmin ollut mitään yhteistä, mutta jokin hänessä kuitenkin kiehtoi minua kovasti, vaikken sitä halunnut itselleni myöntää. "Sulla on kauniit silmät" minä sanoin, ihan vain pitääkseni pientä keskustelua yllä. "Sulla on kiva fleda" Ron sanoi vastineeksi kehulleni ja otti kädellään kiinni rastastani. Hän leikitteli sillä sormiensa välissä ja samalla veti minua hitaasti kohti itseään. Ympärillämme riehuvien toveriemme kiljaisut vaikenivat ja katsoeassani Ronin silmiin, tunsin että siinä olimme vain me. Ennen kuin olin edes ehtinyt huomata, huulemme koskettivat toisiaan. Ronin huulet olivat niin sileät ja pehmeät, ne tuntuivat hyvältä omiani vasten. Suljin silmäni ja tunsin kuinka Ron asetti kätensä takaraivolleni ja toisen käden hän laski alaselälleni. Jatkoimme suutelemista, en pystynyt lopettamaan. En ajatellut mitään, alkoholi pyöritti päätäni ja poskeni olivat suorastaan polttavan kuumat. Huulemme kohtasivat toisensa yhä uudelleen ja uudelleen, ja kehomme lähestyivät toisiaan pikkuhiljaa yhä enemmän ja enemmän. Hetkeen en erottanut meidän olevan erillisiä olentoja. Suullani oli kosteus, lämpö ja läheisyys. Tunsin kuinka Ronin kieli tunkeutuu suuhuni. Sillä hetkellä havahduin siihen mitä oli tapahtumassa. Tuntui siltä kuin suuri määrä pahuutta olisi syöksynyt sisälleni hirveää vauhtia vallaten koko kehoni. Minä tärisin, en pystynyt liikkumaan. Tunsin Ronin kielen liikkuvan yhä suussani ja toivoin hänen lopettavan. Kuva Clarissasta nousi ajatuksiini ja olin varma että tukehtuisin syylisyyteen sillä hetkellä. Ron lopetti huomattuaan etten ollut enään vastaanottava. Hän nojautui taakse päin ja katsoi minua odottavasti. "Tuota, minun pitää mennä... Mennä kotiin" Minä muistaakseni sanoin. Nousin sitten pystyyn ja lähdin juoksemaan niin lujaa kuin tärisevät jalkani sallivat. Ohittaessani nurmella leikkivät kaverini, huusi heidän joukostaan Jack minulle "Henna hei, mihin sä meet?!" en kuullut häntä. Jack kääntyi katsomaan Ronia kysyvästi ja olen varma että Ron hymyili.</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.296875);"> </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/--PIMHZSPBl8/Uo_Y4iF0VqI/AAAAAAAADIA/DQjfKWx_hmk/s1600/tumblr_lv8rlleAJb1qgroito1_500_large.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/--PIMHZSPBl8/Uo_Y4iF0VqI/AAAAAAAADIA/DQjfKWx_hmk/s1600/tumblr_lv8rlleAJb1qgroito1_500_large.jpg" /> </a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-14929984321921670332013-11-20T07:31:00.000-08:002013-11-20T10:33:26.594-08:00Tähtipölyä osa 7.Kun saavuin kaupunkiin oli ulkona jo hämärää, aurinko oli laskenut ja taivas hohti sinistä kajoa. Seisoin rautatieasemalla ja pidin kädessäni ruokakaupan pussia joka sisälsi sixpackillisen karpalolonkeroa. Toisella kädellä yritin valita Jackin numeron kännykkäni puhelinluettelosta, mutta se oli hankalaa. Minua jännitti niin että käteni tärisivät, enkä saanut niitä millään rauhoittumaan. Kun olin valinnut Jackin numeron, odotin pala kurkussa hälytys äänen loppuvan ja Jackin vastaavan. Kun Jack viimein vastasi huusi hän jälleen "Hennaa! Joko oot keskustassa?" Tiesin Jackin olevan jo pienessä hiprakassa. "Joo, oon rautiksella." Kuulin puhelun taustalta naurua ja puhetta. Jännitys sisälläni vain kasvoi ja kasvoi. "Hienoa tuun vastaan. Kävele sitä ison tien oikeaa puolta kohti Koskipuistoa!" Vastasin Jackille ymmärtäneeni ohjeen, lopetin puhelun ja yritin alkaa löytämään reittiä tien oikealle puolelle. Liikkellä oli paljon ihmisiä ja minua alkoi ahdistaa kun jouduin pujottelemaan heidän välissään. Välillä he tönivät minua, toisinaan astuivat kantapäilleni. Tuntui siltä kuin kukaan ei välittäisi kenestäkään, että näiden ihmisten sisällä ei asunut henkeä. Heidät oltiin luotu vain tarinan täytteeksi, hankaloittamaan elämääni, tönimään minua ja juoksemaan päättömästi katukuvassa suuntaan jos toiseen. Käveltyäni ison tien oikeaa puolta näin vihdoin Jackin kasvot ihmisjoukon takaa. Sillä hetkellä olin iloinen siitä että Jack oli pitkä. Juoksin hänen luokseen välittämättä ohikulkijoista yhtään sen enempää kuin he välittivät minusta. Saatoin tönäistä paria vanhaa rouvaa ja hipaista yhtä keski-ikäistä miestä mutta ei sillä ollut väliä. Selvittyäni Jackin luokse, halasin häntä ja huohotin hengästyneenä. "No mikäs on?" Katsoin Jackia ja hänen alkoholin punertamia kasvojaan, hän katsoi minua hämmästyneenä, mutta väänsi sitten suunsa hymyyn ja sanoi "Mennään!". Hän nosti kätensä hartioideni ympärille ja kävelimme siten tien päähän. Jack kertoi minulle iloisesti kuinka he olivat jo aloitelleet ja missä he tarkalleen istuivat. Pian kauppatie <span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">tuli lopuunsa ja edessämme avautu koskipuisto, se paikka mihin loppuiltani oli sinetöity.</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-jfFwJzCpyRQ/Uoar98udX7I/AAAAAAAADHU/n5EV7aNa5z4/s1600/large46656.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-jfFwJzCpyRQ/Uoar98udX7I/AAAAAAAADHU/n5EV7aNa5z4/s1600/large46656.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Kävelimme hämärään puistoon ja näin pieniä ryhmiä istuskelemassa ympäri puistoa. Monet ihmiset olivat <span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.296875);"><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">hakeutuneet istumaan puiden alle nurmelle, toiset taas katulamppujen luo ja jotku istuivat </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">niillä harvoilla penkeillä jotka puistoon oltiin tuotu. <span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">Katulampuista ja iltakajosta huolimatta oli niin </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">hämärää etten erottanut ympäriinsä istuvia ihmisiä. Minua karmi, tuntui siltä kuin kaikki olisi</span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">vat katsoneet minua ja mietin mikä näistä ryhmistä oli meidän? Jack ohjasi minut hieman kauempana sijaitsevan lehtipuun alle jonka alla istuvasta porukasta aloin jo tunnistamaan meidän koululaisia. Jos minua ei aikaisemmin stressannut jo tarpeeksi, nyt olin todella valmis juoksemaan pakoon. "Hei kattokaa tämmösen mä löysin!" Jack kailotti kaikille ja toivoin että olisin vain voinut kadota. "Ompa se sulonen", "No katos vaan" tuntemattomat ihmiset heittelivät kommentteja. Yritin hymyillä. Näin kaikkien joukossa Miran ja ajattelin isuutua maton päälle hänen viereen mutta Jack laski kätensä selkääni vasten ja työnsi minua toiseen suuntaan. "Roninhan sä jo tunnetkin! Istu vaikka sen viereen." "Voi ei! Mihin tahansa muualle kuin Ronin viereen" huusin mielessäni mutta en pistänyt vastaan. </span></span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">Ron ja tuntematon tyttö tekivät väliinsä tilaa ja niin minä istuin siihen. Ringin keskuuteen nousi painostava hiljaisuus. Otin kauppakassista esiin lonkeron ja avaamisesta lähtevä kolahdus oli ainut ääni joka sillä hetkellä kuului. Onneksi paikalle saapui lisää ihmisiä. En tuntenut heitä mutta heidän liittyäessä joukkoon keskustelu alkoi taas kulkea. Ihmisten keskustellessa keskenään pyrin pitämään katseeni lonkerossa ja toivoin pääseväni pian känniin että uskaltaisin avata suuni. Käänsin katseeni kohti Ronia. Hänkään ei puhunut mitään. Katselin häntä arvioiden ja yritin miettiä miksei hän puhunut. Oliko hän vähäsanainen muuten vain vai vaivasiko häntä jokin. Hän käänsi katseensa minuun ja näki minun tuijottavan häntä. Yritin paeta hänen silmiään kääntämällä omani takaisin kohti lonkerotölkkiäni ja huomasin sen olevan tyhjä. Asetin tölkin ringin keskelle johon kaikki tyhjät tölkit oltiin asetettu, niin että pullojen kerääjät voisivat luoksemme saapuessaan viedä ne pois. Olin ottamassa kassistani esiin uutta lonkeroa kun Ron tarttui käteeni ja tunki siihen kaljatölkin. Tunsin kuinka naamaani rupesi kuumottamaan ja jos ulkona ei olisi ollut niin pimeää, olisi kaikki varmasti huomanneet että olin punainen kuin paloauto. En sanonut mitään, eikä sanonut Ronkaan. Katselin tölkkiä ja älysin että se oli samanmerkkinen kuin ne kaljat mitä Ron oli aikaisemmin kaupasta varastanut. Siinä minä punnitsin missä meni moraalini raja. Olisiko tämäkin tölkki ollut varastettu? Joisinko todella varastettua kaljaa? Mutta kun näin Ronin odottavan katseen tunsin kuinka minun oli pakko avata tölkki, ikään kuin hyväksyäkseni Ron. Nostin tölkin huulilleni ja kun olin saanut ensimmäisen kulauksen alas tunsin käden taipuvan vyötäröni ympärille. Se oli Ronin käsi. Nojasin häneen. Olisin vetänyt itseni irti jos olisin uskaltanut mutta ymmärsin tuntevani oloni turvallisemmaksi siinä, kuin jos olisin vain istunut siinä itsekseni. Nojatessani Roniin tunsin hänen hengityksensä ja jo silloin huusin mielessäni Clarissalle anteeksi.</span><br />
<br />
<br />Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-40804846832965783282013-11-15T14:32:00.003-08:002013-11-15T14:32:48.561-08:00Tähtipölyä osa 6.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-mjurjkf0i2M/Uoad_8rXH2I/AAAAAAAADHI/pHAznTNGK-4/s1600/large8790.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-mjurjkf0i2M/Uoad_8rXH2I/AAAAAAAADHI/pHAznTNGK-4/s1600/large8790.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
En nähnyt häntä enää sen jälkeen sinä päivänä. Yritin avata unen muuraamia silmiäni ja näin hänet ovensuulla. Korvissani kaikui, "Hei hei Henna" hän sanoi ja katosi eteiskäytävään. Pian kuulin oven avautuvan ja sulkeutuvan ja sitten hän olikin poissa. Vatsassani myllersi ja käperryin peiton alle. Sillä hetkellä tiesin että päivästä tulisi pitkä. Nostin kädet kasvoillleni. Hieroin unisia silmiäni ja samalla tunsin kuinka kylmä nenänpääni olikaan. Aikani kieriskeltyä ja lymyiltyäni peiton alla nousin vihdoin ylös. Astuessani pois peiton alta tunsin kuinka viileä huoneilma huomasi läsnäoloni ja hakeutui tietoisesti kohti peiton alla lämmitettyä ihoani. Minä olin niitä ihmisiä joilla oli aina kylmä, oli vuodenaika mikä tahansa. Toisinaan minusta tuntui että jos koskin kerrankin kylmään ovenkahvaan, oli käteni kylmä koko loppupäivän. Riensin vaatekaapille ja puin päälleni villapaidan etten jäätyisi. Mietin mitä minun pitäisi laittaa päälleni, illasta olisi tulossa viileä. Tuntui siltä että kaikki kivat vaattet olivat taas pesussa. Minä ja Clarissa olimme laiskanpuoleisia pesemään pyykkiä. Lopulta päädyin vetämään jalkaani kolme kerrosta sinaapinvärisiä sukkahousuja ja yhdet villasukat. Muuta en tarvinnut. Puettuani kävelin keittiöön. Clarissa oli jättänyt minulle valmiiksi keitettyä kahvia. Kaataessani jo jäähtynyttä kahvia kuppiin, mietin miten kiltti Clarissa oli. Mahassani taas muljahti ja minusta tuntui että olin tekemässä jotain todella väärää. Yritin uskotella itselleni että kaikki oli hyvin, että tämä päivä olisi hyvä asia ja että tämä ei haittaisi Clarissaa, Clarissa ei haittaisi minua, eikä millään olisi mitään väliä. Istuessani pöydän ääressä juomassa kahvia pyörittelin asioita mielessäni. Ajatukset kimposivat seinästä aina toiseen ja sitten taas toiseen ja niin edelleen. Mitä jos minua ei oltu tarkoitettu olemaan Clarissan kanssa? Mitä jos minun tulisi todella itsenäistyä? Mitä minä tulevaisuudeltani haluiaisin? Miksi minä olin tullut tähän? Ja näin minä jälleen onnistuin yliajattelemaan. Se oli inhottava tapa. En oikeastaan halunnut edes tietää mitä syvällä pääni sisällä liikkui, luultavasti tuhansia kysymiksiä joihin en osannut vastata, sekä pahoja ajtauksia joita en halunnut tietää ajattelevani. Siksi aina pyrin pitämään kaiken sisälläni, ettei kukaan muu joutuisi kohtaamaan mieleni pimeyttä. Hörppäsin kahvia ja käänsin katseeni ikkunata ulos. Ulkona oli sumuista. Katselin pikkulintuja jotka lentelivät vasten vaaleansinisestä vaaleanpunaiseen liukuvaa taivasta ja niin minä suljin taas mieleni.<br />
<br />
Kävelin koulunkäytävällä. Se oli pitkä käytävä jonka rajasi ne vaaleankellertävät seinät joita vihasin. Vastaan käveli ihmisiä ja aina kun joku ohitti minut käänsin katseeni kohti varpaitani. En halunnut katsoa ketään silmiin. Jos oltiin rehellisiä, minua oltiin kiusattu erilaisuuteni takia koko peruskouluaikani. Se oli sellainen asia mistä en tykännyt puhua paljon. Kiusaaminen oli niin pientä että koin epäreiluksi valittaa siitä, koska monet olivat kokeneet paljon enemmän, mutta todellisuudessa se oli luonut minulle jonkinlaisen pelon ihmisiä kohtaan. Kadulla kävellessäni pelkäsin aina ohikulkevan ihmisen kommentoivan ulkonäköäni ja kiersin aina isommat ihmislaumat kaukaa. Olin taas eksynyt ajatuksiini kun joku nosti takaapäin kätensä hartialleni ja vetäisi minua taaksepäin. "Hennaa!" Jack huusi. Käännyin ympäri ja katsoin Jackia säikähtäneenä sydän pamppaillen. "Moi" kakertelin tervehdyksen ulos suustani ja samalla häpesin. Jack oli varmasti huomannut minun säikähtäneen häntä pahemman kerran. "Oothan vielä tulossa tänään koskipuistoon?" Jack kysyi. "Oonhan mä." Minä sanoin samalla kun älysin että siinä meni viimeinen mahdollisuuteni perua koko illanvietto. Näin kuinka kauempana käytävällä Ron lähetyi meitä. Käänsin katseeni poispäin kun hän saapui seisomaan Jackin viereen. He puhuivat keskenään jotain mihin en pahemmin kiinnittäny huomiota. Jack nauroi, ja he olivat lähdössä mutta ohittaessani minut Jack muisti vielä sanoa "Hei niin Henna tuu viideks kaupungille! Soitellaan vaikka sitten." Minä nyökkäsin ja jäin katsomaan kuinka he kävelivät käytävän päätyyn ja katosivat pian näkyvistä. Seisoin siinä hetken ja kunnes olin varma etten joutuisi kävelemään heidän perässään, jatkoin matkaa kohti saksanluokkaa, kohti sitä oppituntia mitä vihasin enemmän kuin mitään muuta. Ja sitten minä taas ihmettelin miksi olin edes valinnut mokoman kielen riesakseni.<br />
<br />Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-68962282137772711412013-11-12T07:21:00.001-08:002013-11-15T13:52:55.297-08:00Tähtipölyä osa 5.Olin ostanut koulun kahviosta proteiinipatukan. Mutustin sitä ja katselin vieressä istuvia ystäviäni jotka söivät kouluruokaa ja juttelivat keskenään. Istuimme neljänhengen pöydässä mutta Essi ja Mira olivat tuoneet pari ylimääräistä tuolia pöytään. "Voi vittu sitä Lammisen ämmää, en varmaa mee enää sen kursseille..." Mira valitti opettajasta josta hän ei ilmeisesti tykännyt. Mira valitti usein ja jos hän ei valittanut hän piti muuten vain kovaa haloota kaikesta. En erityisemmin pitänyt Mirasta, vaikka en edes tuntenut häntä kunnolla. Kaikki kaverini olivat tosin jostain syystä kiintyneet häneen. Koko pöytä jatkoi valittamista kyseisestä opettajasta. Itse jaksoin harvemmin näihin keskusteluun liittyä. Toisinaan tuntui siltä kuin ihmiset olisivat unohtaneet ne asiat joilla on oikeasti merkitystä. Kaikesta turhasta van valitettiin mutta ei osattu arvostaa sitä mitä on. Huokasin syvään ja aloin kirjoittamaan viestiä Clarissalle joka oli vielä kotona. Kavereideni äänet muuttuivat hiljalleen epämääräiseksi taustahälinäksi. Pian en enää erottanut sanoja, ääniä taikka sitä mitä ympärilläni tapahtui, kaikki se muuttui toisarvoiseksi. Sulkeutuneesta pakotilastani minut nosti pois tuttu ääni. "Tuukko Jack huomenna pussikaljalle keskustaan? Ois koko lössi kasassa" Lopetin viestin kirjoittamisen ja nostaessani katseeni näin kuinka Ron otti Jackia harteista ystävällisesti kiinni. Jackin ilme kirkastui ja hän vastasi "No mikä ettei, perjantain kunniaks." Jack huomasi kuinka minä hölmönä tuijotin häntä ja Ronia. "Hei Henna! Haluutsä tulla messiin?" Minä säikähdin. Minua harvoin kutsuttiin mihinkään. "En mä oikein..." sisäinen pelokas hiireni oli valmiina kieltäytymään kunnes Jack alkoi puhua päälleni. "Vai mitä Ron? Voihan Henna tulla?" Ron käänsi kylmän katseensa suoraan minuun ja sanoi päin naamaani "kai se voi tulla." Pieni ärtymyksen tunne nousi sisällääni nähdessäni kuinka Ron halusi tehdä selväksi minulle ettei hän välittänyt tulisinko vai en. Suorastaan kiusallani päätin sen kummemmin asiaa harkitsematta vastata myöntävästi "Kyl mä tuun!" Jack hymyili ja taputti selkääni "Mahtavaa, sua niin harvoin näkee nykyään koulun ulkopuollella." Hymyilin Jackille mutta käänsin katseeni pois päin älytessäni että ilta keskustassa tarkottaisi iltaa ilman Clarissaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-Dc8A2M6o59w/UoJFxYy40yI/AAAAAAAADG4/-pEoa81_jXA/s1600/4566.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-Dc8A2M6o59w/UoJFxYy40yI/AAAAAAAADG4/-pEoa81_jXA/s1600/4566.jpg" /></a></div>
<br />
Pyörin keittiössä ja laitoin kahvia tulemaan. Huuhtelin aikaisemmin käyttäneeni kahvikupin joka lojui tiskipöydällä ja odotin kahvin valmistuvan. Mietin miten seuraava päivä tulisi menemään ja mitä Clarissa tulisi siitä ajattelemaan. Saatoin kuulostaa säälittävältä mutta Clarissa oli tullut<br />
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">elämääni sellaisessa tilanteessa jolloin hänestä oli minulle äärettömän paljon apua. Siitä lähtien </span><br />
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">olimme melkein aina olleet yhdessä, tukeneet toinen toistamme joten minun oli toisinaan hyvin hankala olla ilman häntä. Sen lisäksi että en voinut viettää iltaa Clarissan kanssa, minua huolestutti </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">kaikki uudet ihmiset ja Ron. En kuitenkaan kehdannut enää kieltäytyä. Ehkä vihdoin oli tullut se aika kun pystyisin tekemään uusia asioita yksin. Huomasin kahvin jo tippuneen ja kaadoin sitä kuppiin. Menin huoneeseeni ja istuuduin sängylleni, johon olinkin päättänyt jäädä loppu illaksi katsomaan telkkaria. </span>Kuulin oven kolathavan ja sillä hetkellä älysin nukahtaneeni. En tiennyt mitä kello oli mutta ulkona oli pilkkopimeää. Nousin ylös unisen huterasti ja käveltyäni eteiseen näin Clarissan. Katoin häntä ja hän katsoi suoraan minuun mitään sanomatta, ihan kuin hän olisi odottanut minun sanovan asiani. "Meen huomenna kavereiden kanssa ulos." Minä kakertelin. Clarissa näytti ensin hämmentyneeltä mutta sitten hänen huulilleen nousi tyyni hymy. "Selvä kulta." Clarissa käveli keittiöön ja minä jäin seisomaan eteiseen. Sydämessäni vihlaisi. En ollut edes varma miksi mutta olin odottanut Clarissan olevan jotenkin ideaa vastaan, mutta hän ei edes kysynyt mihin ja keiden kanssa olin menossa. Kävelin Clarissan luo keittiöön ja odotin hänen sanovan jotain. Seisoin siinä, halusin edes jonkun kysymyksen. Oli hiljaista, kuului vain kolinaa kun Clarissa nosteli jääkaapista ruoka-aineksia pöydälle. Hän kokosi aineksista aterian lautaselle ja nosti sen mikroon. Kuului hurinaa ja siinä minä vain odotin. Clarissa ei edes katsonut minua mutta lopulta hän sanoi jotakin. "Hyvä oikeastaan jos olet huomenna kavereidesi kanssa. Eräs Tommi töistä pyysi minua kanssaan kahville. Ehkä vietän sitten aikaa huomenna hänen luonaan</span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">." Nauroin hermostuneesti myöntymisen merkiksi mutta minua inhotti. Tommi kuulosti pahaenteiseltä eikä Clarissakaan ollut viettänyt aikaa uusien ihmisten kanssa sitten sen jälkeen kun </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">menimme yhteen. Itseasiassa Clarissa ei edes pitänyt uusista ihmisistä. Minulla ei ollut kuitenkaan mitään varaa estää häntä lähtemästä kahville sillä itse olin aikeissa vetää kännit </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">ulkona, illalla, syysilmassa, varastelevien ja rääväsuisten teinien seurassa.</span><br />
<div>
<div>
<div>
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"><br /></span>
<br />
<br /></div>
</div>
</div>
Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-41733453888075547462013-11-08T13:27:00.000-08:002013-11-08T13:44:12.334-08:00Tähtipölyä osa 4.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-Gl2Dfl7zbmQ/Un1UCxk3n5I/AAAAAAAADFU/osxqEbAo4ec/s1600/01b0244c1bc3becb8fe02b5225023d2aab774988_m_large.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-Gl2Dfl7zbmQ/Un1UCxk3n5I/AAAAAAAADFU/osxqEbAo4ec/s1600/01b0244c1bc3becb8fe02b5225023d2aab774988_m_large.jpg" /></a></div>
<br />
Katsoin kylpyhuoneen seinää, sitä haaleaa aamuvaloa mikä siihen ikkunasta heittäytyi. Kylpyhuoneen seinä oli vaaleanvihreä mutta valo sai sen näyttämään pehmeänkeltaiselta. Kuulin kuinka hanasta tippui pisaroita ammeeseen. Kaiken sen hiljaisuuden keskellä pisaroiden kohdatessa ammeen vallanneen veden pystyi kuulemaan kuinka ne kohtasivat. Istuin kylpyammeessa ja tunsin kuinka vesi oli jo muuttunut haaleaksi. Maassa lojui kasa vaatteitani: yöpaitani, alusvaatteeni, sekä vaatteet jotka minun oli tarkotus pukea, kaikki olivat samassa pinossa. Niiden päälle olin heittänyt kännykkäni. Kello oli jo yli yhdeksän ja tiesin olevani taas myöhässä koulusta. Kosteuden rypistämistä sormistani tippui pisaroita veteen. Laskin sormeni veden pinnalle, leikittelin pintajännitteellä ja yritin saada aikaan kevyitä aaltoja. Mietin koulua. En ollut koskaan ollut mikään mallioppilas, arvosanani olivat keskinkertaisia ja välillä jopa keskinkertaisen alapuolella. Olin kuitenkin aina ollut hyvin tunnollinen, vaikka harvemmin tein läksyjä tai luin kokeeseen, olin silti aina jokaisella tunnilla ja lintsasin elämäni ensimmäisen kerran vasta lukiossa. Tunnilta pois jääminen sai aina jostain syystä omatuntoni soimaan mutta myöhästelystä oli jo muodostunut tapa. Nousin hitaasti ammeesta ja katsoin ikkunasta ulos, aurinko paistoi suoraan silmiini ja tunsin kuinka päänsärky alkoi nousemaan. Nappasin peilikaapista pari mietoa särkylääkettä ja puin lattialla lojuvat vaatteet reippaasti päälleeni. Kipitin eteiskäytävän kautta huoneeseeni jossa näin Clarissan katsomassa telkkaria sänkyni päällä. Nähdessään minut Clarissa kysyi "Joko lähetään?" Nyökkäsin pukiessani sukkahousuja jalkaan. Lähdimme niin nopeasti kun pystyimme, halusin ehtiä kouluun edes lopputunniksi ja Clarissan työt alkoivat pian. Meillä molemmilla oli pitkä päivä edessä mutta olin iloinen ettei Clarissa sentään ollut iltavuorossa. Hän saatteli minut koululle asti joka oli matkan varrella bussipysäkille. Pussasimme ja hyvästelimme toisemme. Clarissan käännyttyä poispäin astelin sisään ruosteisesta portista kohti isoa keltaista möhkälettä, kouluani.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-9weUbRt2JXc/Un1UDmoHSgI/AAAAAAAADFY/7L_jfZJ8Hzg/s1600/0f6c647a51b3efffdcf7c1d056321bb5befe1ba0_m_large.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-9weUbRt2JXc/Un1UDmoHSgI/AAAAAAAADFY/7L_jfZJ8Hzg/s1600/0f6c647a51b3efffdcf7c1d056321bb5befe1ba0_m_large.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Ruokatunnin aikaan istuin kahviossa ja odotin jonkun tutun istuvan viereeni. Tarjottimella oli lautasellinen <span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">kasvismuonaa. En oikein tiennyt mitä se oli. Pyörittelin ruokaa ympäri lautasta haarukallani mutta söin sen silti. En pitänyt nirsoilusta, ilmainen ruoka oli mielestäni aina arvostettavaa. Pian lisää ihmisiä alkoi ajautua kohti ruokalaa mutta huolestuin kun en nähnyt ystäviäni. Tunsin oloni helposti turvattomaksi jos ympärilläni ei ollut tuttuja ihmisiä. Sillä ei ollut väliä keskustelinko heidän </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">kanssaan vai en, vaan tärkeintä oli se että he olivat läsnä. Pidin katseeni tarjottimessa ettei minun olisi tarvinnut kinnittää huomiota ympärillä pyöriviin tuntemattomiin ihmisiin, mutta silloin huomasin jonkun isttuutuvan pöytään jossa istuin. Tunnistin hahmon heti Roniksi. Hän istuutui kuusi-paikkaisen pöydän toiseen päätyyn. Olin hämmentynyt, miksi Ron istui viereeni? Eikö muualla ollut tilaa vai oliko hänellä jotain asiaa? Tuntui kiusalliselta istua samassa pöydässä. </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">Ron ei sanonut sanaakaan ja en tie nyt olisiko minun kuulunut sanoa jotain. Yritin olla katsomatta häntä mutta en voinut estää katsettani välillä eksymästä häneen. Katsoin hänen siroja kasvojaan ja tummia silmiään. Hän näytti niin kylmältä istuessaan siinä niin merkityksettömänä. Mietin mitä niin kylmän oloisen olennon sisällä saattoi liikkua. Minuutit kuluivat ja ruokatunti lähestyi loppuaan. Tunsin oloni yhä kiusalliseksi, mutta en voinut sanoa enää mitään, olimme jo menneet sanojen aikarajan toiselle puolelle. Olin myös vähän vihainen, nimittäin ystävilleni, mihin he oikein olivat jääneet lorvimaan? Pian Ron nousi tarjottimensa kanssa seisomaan ja käveli pois. Hän ei edes katsonut minuun. Huokaisin helpotuksesta ja vein hetken kuluttua omatkin astiani pois. Matkalla </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">takaisin tunnille törmäsin Sofiaan ja Jackiin. He kertoivat olleensa koko ruokatunnin kuvataideluokassa valmistelemassa maalauspohjiaan, niimpä tietenkin.</span><br />
<br />
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">Pääsin koulusta vasta neljän jälkeen. Tulin kotiin kaupan kautta josta mukaan tarttui sipsiä, dippiä, kaalia ja vessapaperia. Astuessani kotieteiseen ilokseni huomasin että Clarissan kengät olivat jo paikallaan. Niiden lisäksi eteisessä oli kuitenkin kaksi tuntematonta kenkäparia. Kuulin keittiöstä puhetta. Riisuin kengät ja ulkotakin jonka ripustin naulakkoon. Kävelin eteiskäytävän päätyyn ja näin keittiössä Clarissan parin muun ihmisen kanssa. He olivat Clarissan kavereita. "Ai heippa kulta, oot jo kotona?</span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.296875);"><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"> Kato Aurora ja Petra päättivät tulla käymään." Clarissa kertoi. Tervehdin tyttöjä minkä jälkeen otin </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">ison kulhon esiin kaapista ja täytin sen sipseillä. Olin helpottunut että kylässä olikin tuttuja ihmisiä. Pidin yleensä kaikista Clarissan kavereista. He olivat mukavia ihmisiä joilla oli aina jotain mukavaa sanottavaa, kaiken lisäksi he pitivät minusta, eikä pelkästään Clarissan tyttöystävänä vaan minuna itseäni. Aurora oli Clarissan pitkäaikaisempi ystävä</span></span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">, jostain peruskoulusta asti muistaakseni. Petraan Clarissa oli taas tutustunut vasta lukiossa. "Mitäs tyttö?" kysyi Aurora laskiessani sipsikulhoa pöydälle. "Tuotiin mukanamme pari pulloa viiniä, otas lasit esiin." jatkoi Petra. Hymyilin heille ja </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">selitin jotain koulupäivästäni samalla kun nostelin viinilaseja alas kuivauskaapista. Asetin lasit pöydälle ja siitä hetkestä kun punaviiniä kaadettiin ensimmäiseen lasiin lähti käynttin yksi hieno, nauruntäytteinen, alkoholin makuinen ja tupakansavun hajuinen ilta.</span><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/8vPhs3ldp3E?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div>
<br />
<br />Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7499698763529096110.post-45617811424054711122013-11-03T09:30:00.000-08:002013-11-03T09:30:15.538-08:00Tähtipölyä osa 3.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/Mmr5RN9VTag?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div>
<br />
<br />
Joimme pullon kuivaa omenasiideriä. Pian pullo vaihtui toiseen pulloon ja ei aikaakaan kun kolmas pullo oli jo juotu. Istuimme sängylläni, Clarissa piteli minua sylissään. Katsoimme surkeaa 80-luvun komediaa ja nauroimme kippurassa, tiedäthän, sillä lailla että poskiin sattui ja tuntui kuin ei olisi saanut naurulta henkeä. Välillä keksimme hahmoille omia repliikkejä ja toisinaan nauroimme hölmöille yksityiskohdille ja kehnoille tehosteille. Jossain vaiheessa nauroin niin paljon että horjahdin hänen päälleen. Makasin hänen päällään, hän katseli minua ja hymyili, siirsi hiuksia silmieni edestä ja työnsi sitten käteeni tortillan. Katsoin tortillaa hölmistyneenä, se ei oikein sopinut tunnelmaan. Olin juuri saanut ahdettua itseeni jo yhden mutta en voinut kieltäytyä tästä, Clarissa halusi varmistaa että syön tarpeeksi.<br />
<br />
Yritimme jatkaa elokuvan katsomista mutta juotava loppui. Molemmista tuntui että kolme siideriä eivät olleet tarpeeksi joten päätin lähteä nopeasti käymään kaupassa, se oli myös syy jättää tortilla kesken, sen syöminen tuntui mahdottomalta. "Tulen pian takaisin" huusin astuessani ovesta ulos. Horjuin rappuset ala ja ulos sateeseen. Ulkona oli pilkkopimeää vaikka kello oli vasta kuusi. Lähin kauppa sijaitsi ihan kadun toisella puolella joten pitkälle ei tarvinut mennä. Se oli pieni lähikauppa josta sai vähän kaikkea, pienellä valikoimalla ja korkeilla hinnoilla. Astelin sisään kauppaan ja toivon että vaikutin selväjärkiseltä, nimittäin päässäni pyöri aikalailla. Kävelin hyllylle jossa alkoholijuomia säilytettiin. Samalla kun pohdin mikä olisi hyvää ja luonnollista mutta tarpeeksi halpaa, huomasin kuinka viereeni astui mustahiuksinen poika. Näin kuinka poika, suunnilleen minun pituiseni alkoi lappaamaan kaljaa laukkuunsa. Kun poika käänsi päätään varmistaakseen ettei kukaan huomannut häntä, näin hänen kasvonsa. Kyseessä ei ollutkaan poika vaan tyttö samasta koulusta jossa kävin. Häntä kutsuttiin Roniksi mutta hänen oikea nimensä oli kai Ronja. Hän kyllä näytti pojalta, kauniilta pojalta. Hän katsoi suoraan silmiini mutta ei näyttänyt yhtään huolestuneelta siitä että olin nähnyt hänet. Hän ei irroittanut katsettaan ja minusta tuntui etten pystynyt liikkumaan. Olin sanaton ja tuntui hetken että teolla jonka Ron teki ei ollut merkitystä.<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"> Pian Ron katosi hyllyjen sekaan ja ilmeisesti pääsi pois liikkeestä kenenkään huomaamatta. Minä jäin paikalleni seisomaan. Pudistelin päätäni ja katsoin taas edessäni kasaantuvia juomia. Otin jotain mikä ensimmäisenä käteeni sattui ja lähdin pois kaupasta, kassan kautta.</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"></span><br />
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"></span><br />
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"><br /></span>
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">Kävellessäni takaisin sisälle mietin Ronia. En ollut koskaan jutellut hänelle, vaikka hän oli joidenkin <span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">kavereideni kanssa läheinen. Olin vain katsellut häntä käytävillä mutta en tiennyt hänestä paljoakaan, vain sen että hän ilmeisesti halusi olla poika ja sen että hän vietti paljon aikaa keskustassa. </span></span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">Kävelin tien yli kerrostaloomme ja rappuset takaisin kolmanteen kerrokseen. Kun astuin sisään Clarissa huusi </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">minulle jotain huoneestani. En kuullut mitä hän sanoi mutta kävelin hänen luokseen. Tiputin </span></span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">kauppakassin keskelle lattiaa ja kömmin takaisin Clarissan syliin. Clarissa ei sanonut mitään vaan </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">käänsi minut makuulle ja </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">pussasi ensin otsaani, sitten kaulaani ja lopuksi poskeani. Hän asettui viereeni makaamaan ja nosti </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">minut päälleen pää vasten hänen rintaansa. Hän silitteli hiuksiani ja minä taas kerran mietin kuinka </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">paljon hän minusta välitti, miten hän aina tiesi kun minua vaivasi jokin ja kuinka hän sai minun oloni </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">helpottumaan sanaakaan sanomatta. Nousin sängystä, hain kauppakassin lattialta ja ojensin sen </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">Clarissalle. Clarissa nosti tölkin värikkäästä kangaskassista. "Kuoharia? Miks sä </span></span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">ostit kuoharia?" Naurahdin hieman, </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">minulla ei ollut mitään muistikuvaa siitä mitä olin ostanut. Katsoin </span></span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">pussiin ja näin siellä kolme tölkkiä </span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">kuoharia, ison tölkin kaljaa ja kuitin. Katsoimme toisiamme </span>hämmentyneinä kunnes purskahdimme nauruun. Erikoiset juomavalintani eivät meitä kuitenkaan estäneet, kuului kolahdus ja sihinää </span></span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.296875);"><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);"><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">kun avasimme </span></span><span class="Apple-style-span" style="-webkit-composition-fill-color: rgba(175, 192, 227, 0.230469); -webkit-composition-frame-color: rgba(77, 128, 180, 0.230469); -webkit-tap-highlight-color: rgba(26, 26, 26, 0.292969);">tyytyväisinä kuoharitölkkimme ja jatkoimme leffailtaamme seuraavalla toivottomalla elokuvalla.</span></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-QOSmhmbcQPE/UnaF0N8InbI/AAAAAAAADD0/ZSsILumgFgA/s1600/tumblr_lmdtk483p31qbukryo1_500_large.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-QOSmhmbcQPE/UnaF0N8InbI/AAAAAAAADD0/ZSsILumgFgA/s1600/tumblr_lmdtk483p31qbukryo1_500_large.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Alisahttp://www.blogger.com/profile/18006216127773781224noreply@blogger.com6