sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Hyvää yötä

Kello on puoli neljä. Istun pimeässä huoneessa ja pohdin sitä kuinka herätykseeni on enää 5 tuntia aikaa. Päässäni pyörii ajatuksia. Ajatuksia asioista jotka odottavat todennäköisesti vasta monien vuosien päässä, asioista jotka liittyvät toisten ihmisten tuntemuksiin joihinka en voi vaikuttaa. Olen vasta lapsi vaikka täysi-ikäisyys odottaa kynnyksen takana. En ole valmis enkä halukaan muutoksia sellaisissa asioissa jotka ovat aina olleet sillälailla kuin ne ovat. En myöskään halua olla pettymys. Tiedän että jotku asiat voivat olla hankali ymmärtää, sinullekin. Mutta minä olen minä, halua tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olen. Jos jo kasvissyönti on niin hankala asia, vain vaihe jonka odotat menevän ohi, niin mitä minusta ajattelisitkaan jos tietäisit enemmän. Vaikka asioita kerrottaankin kuinka kepeällä ja avoimella sävyllä tahansa, ei se tee niistä yhtään sen kepeämpää. Olen lapsi, ja näiden asioiden suhteen tulen aina olemaan.
 Mielessäni huudan apua mutta en sano sitä ääneen. En koe että olen milloinkaan oikeutettu siihen hyvässä elämässäni. Jokapäivä kuulen ja näen kun lähimmäiseni taistelevat pahaa elämää vastaan, selviytyvät pahimmistakin koettelemuksista ja aina vain jaksavat jatkaa eteenpäin kuinka rikkinäisinä tahansa. Silti haluiaisin että joku sanoisi jotain mikä keventäisi oloani ja pelastaisi minut. Nämä ovat kuitenkin asioita joista voin selvitä vain yksin. Omin jaloinhan me täällä itsemme kannamme ja tälläaisista asioista selvitään. 
 En halua myöhästyä huomenna. Haluaisin kerrankin olla puhtaana, kauniina ja ajoissa, ilman että minua katsotaan pahalla. Ne ei ymmärrä etten voi itselleni mitään. Haluan nukkumaan ja toivon todella että nyt pystyn siihen. Hyvää yötä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti