"Chelsealla oli epätodellinen olo koska ei ollut nukkunut moneen päivään. Hetken uni ei paljoa auttanut, toi vain päänsäryn takaisin entistä voimakkaampana ja kun Chelsea alkoi virkoamaan oli Mathilden vieressä tajuttoman kuuma. Hän yritti nousta pois sängystä Mathilden yli siten ettei hän heräisi. Hiljaa hän käveli pienen keittiön lävitse, Mathilden sängynpäädyn kohdalta ovesta ulos. Ulkona oli kirkasta mutta pistävänkylmä, ehkä jopa kostea ilma. Chelsea päätti kävellä ympäriinsä tappaakseen aikaa. Hän lähti kävelemään jälleen kohti vessoja ja kun hän tiensä sinne löysi istui aidan päällä säkenöivässä valkoisuudessaan Albin. Albin oli kaunis, hän suorastaan hehkui. Kaukaa katsottuna hän näytti ihan enkeliltä. Chelsea päätti mennä pitämään seuraa Coylen kielloista huolimatta. Tällä hetkellä Coylen määräykset eivät voineet kiinnostaa häntä pätkääkään. Chelsea tunsi olevansa vapaa puhumaan Albinille, kunhan se ei itse Albinia häiritsisi. Chelsea lähestyi puuaitaa jonka päällä Albin istui. Aita oli itseasiassa hyvin lyhyt, melko merkityksetön pätkä mutta se oli korkea. "Varhain ylhäällä?" Chelsea kysyi Albinilta aidan juurella ja katsoi ylös nähdäkseen tämän kasvot mutta aurinko häikäisi liikaa. "Odotan kyyhkysiä" Albinin kaunis rauhoittava ääni kertoi. "Lintuja?" Chelsea kysyi hölmistyneenä. Albin katsoi Chelseaa ja jotenkin huolimatta auringon häikäisystä pystyi erottamaan Albinin lempeät kasvot. Albin nosti kätensä ja osoitti kohti nousevaa aurinkoa. Chelsea kääntyi katsomaan, hän nosti kätensä silmänsä yläpuolelle varjoksi mutta mitään ei näkynyt. Hetken päästä ne nousivat taivaalle. Linnut lensivät sekavana ryhmänä ja lähestyivät Chelseaa ja Albinia huimaa vauhtia. Ensimmäinen kyyhkynen laskeutui Albinin oikealle käsivarrelle, toinen vasemmalle olkapäälle ja kolmas pään päälle. Yksi istuutui aidalle ja loput jäivät ilmaan pyörimään. "Nouse tänne istumaan" Albin kehotti. Chelsea otti tiukan otteen aidasta ja muutamalla askelmalla hän pääsi aidan päälle istumaan. Albin sopi valkoisten lintujen joukkoon. Chelseaa alkoi hymyilyttää miettiessään kuinka linnut muistuttivatkaan Albinia, yhtä valkoisia ja puhtaita. Chelsea havahtui kun Albin ojensi tälle käsivartensa jolla kyyhkynen istui. Chelsea ojensi varovasti kätensä kohti kyyhkystä ja lintu hypähti kädelle itsestään. Albin kaivoi taskustaan pienen pussin joka oli täynnä leivänmuruja. Hän avasi sen ja heitti muruset korkealle ilmaan. Ne tippuivat alas hitaana sateena ja laskeutuivat pitkin poikin maahan. Kaikki kyyhkyset nousivat sillä hetkellä ilmaan. Siivet läpsyivät ympärillä ja hetken kaikki oli valkoista. Jostain siipien lomasta Chelsea näki Albinin. Albinin hymy oli lämmin, niin lämmin että hän olisi voinut sulaa siihen paikkaan. Kyyhkyset laskeutuivat maahan ja nokkivat ahneesti murusia maasta. Hetki oli täydellinen. Chelsea ei pystynyt irrottamaan katsettaan Albinista eikä tälläkään ollut nähtävästi aikomusta kääntää päätänsä. Siinä he istuivat. Aamuaurinko peitti heidät ja ilma ulkona alkoi lämmetä."
Hiottavaa ja kirjotettavaa on vielä paljon mutta kun jonain päivänä kun tarina on valmis niin ehkä julkaisen sen täällä tai jossain muualla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti