Kohti tähtiä osa 1.

Istuin rautatieaseman edustalla likaisella asfaltilla ja nojasin seinään. Oli kuuma kesäpäivä ja seurasin ohikulkevien ihmisten vilskettä. Olin aikaisin hereillä, tai no, kello oli jo 12 mutta minulle se oli saavutus. Nukuin yleensä pitkään ja väsyin helposti. Odotin kavereitani joiden oli tarkotus ilmestyä paikalle minuutilla millä hyvänsä. Auringonpaiste alkoi kuitenkin pikkuhiljaa polttamaan ihoani ja nousin ylös mennäkseni ostamaan rautatieasemalla sijaitsevasta kalliista pikkukaupasta pullollisen vettä itselleni. Noustessani ylös silmieni edestä käveli porukka tyttöjä. Tytöt nauroivat keskenään ja asettuivat seisomaan ja noijailemaan seinustalle jonka edessä seisoin. Silloin minä näin hänet ensimmäisen kerran. En edes nähnyt muita tyttöjä kuin vain hänet. Suoraan edessäni seisoi tyttö jollla oli pitkät ruskeat hiukset ja kun hän käänsi päänsä kohti rautatieaseman edessä sijaitsevaa risteystä näin hänen kasvonsa. Hänen kasvonsa olivat sirot, hänen kulmakarvansa olivat paksut ja hänen nenästään roikkui koru. En tiennyt miksi mutta tyttö oli mielestäni äärimmäisen kaunis. Jokseenkin nolona, epävarmana ja edes huomaamattani hivuttauduin pikkuhiljaa lähemmäksi häntä. Otin pieniä hitaita askelia ja sora kenkieni alla tirskui. Pian olin niin lähellä että nenäni saavutti hänen tuoksunsa. Hänen hiuksiinsa oli tarttunut vaniljaisen hoitoaineen ja kahvin tuoksu, kun taas hänen iholtaan huokui hyvän deodorantin haju. En ollut varma oliko se tarkoitettu tytöille vai pojille mutta se sopi hänelle. Siinä minä suljin silmäni. Toivoin vain hetken että pääsisin lähemmäksi häntä, että voisin koskettaa hänen kaunista sileää ihoaan. Kuulin sytyttimen äänen ja ilmaan pöllähti tupakan savua. Yleensä minua inhotti tupakan haju mutta kun näin tupakan lähestyvän tytön tummalla huulipunalla maalattuja huulia toivoin että minäkin saisin koskettaa niitä. Havahduin siihen että kaverini kävelivät kohti minua. "Henna, mitä sä siinä notkut?!" Jack huusi. Kaverini olivat pian ihan edessäni ja vieressäni seisova tyttö kavereineen joutuivat siirtymään. Jackin tullessa viereeni astuin askeleen taaksepäin ja selkäni osui vasten ruskeahiuksisen tytön olkaa. Tyttö kääntyi katsomaan minua. Läpi vihreiden pyöreiden aurinkolasiensa näin hänen pitkät ripset ja syvät silmät. "Ai sori." Hän sanoi naisellisen matalalla äänellään ja kääntyi nopeasti takaisin ystäviensä pariin. Seisoin siinä ihan nolona. Olisin halunnut sanoa jotain, olisin halunnut pyytää häneltä anteeksi, ellen jopa kysyä hänen nimeään. Kun kaverini ehdottivat että jatkaisimme matkaamme kaupan kautta Sofian luokse ymmärsin tilanteen. Minulle tuli likainen olo. Millainen ääliö himoitsee ja haistelee vierasta tyttö? En minä aikaisemmin ollut edes kokenut vetoa tyttöihin mutta tässä brunetessa oli jotain mikä huusi minua hänen luokseen. Vaikka minua hävetti niin paljon että puna varmasti erottui naamaltani, kävellessämme poispäin tyttöjoukosta minun teki vaan mieli pysähtyä ja juosta takaisin, ottaa tätä tuntematonta tyttöä kädestä kiinni ja pyytää häntä katsomaan minua. Mutta ei, minusta ei ollut siihen. Seurasin kavereitani pää pilvissä. Kävimme ostamassa kaupasta juotavaa ja vietimme sitten loppupäivän Sofialla. Päivä oli mukava mutta en muista siitä enää paljoa. Vielä illalla ryömiessäni viileän peiton alle pystyin haistamaan sen tytön tuoksun nenässäni.