Kohti tähtiä osa 2.

Ilma ulkona tuntui kostealta ja lämpömittarinäytti lähentelevän 30 celsiusta. Oli tulossa kuuma päivä. Astuessani ulko-ovesta ulos tunsin jännitettä, ihan niin kuin ennen ukkosta. Taivaalla ei kuitenkaan näkynyt toistaiseksi ainuttakaan pilveä. Päälläni oli ohut värikäs kesämekko joka liehui kauniisti kevyen tuulen puhaltaessa. Kävelin pitkää suoraa tietää ja pystyin tuntemaan asfaltin lämmön jalkapohjissani tennareiden lävitse. Askel askeleelta näin yhä pidemmälle avautuvalle tielle. Pian aloin hahmottamaan edessäpäin kyykkivää hahmoa. Vaikka olin vielä kaukana silmääni pisti hänen pitkät hehkuvan oranssit hiukset. Mitä lähemmäksi kävelin pystyin hahmottamaan hänet erittäin laihaksi tytöksi. Hän oli niin laiha etten ollut varma oliko se enää kaunista. Hänen jalkansa näyttivät suorastaan luisevilta ja hänen niskastaan hiuksiensa alta paljastui pinnassa oleva selkäranka. Olin jo hyvin lähellä tyttöä ja pian ohitin hänet. Sillä hetkellä katsoin häntä kyykkimässä maassa ja näin hänen polvestaan vuotavan verta. Koin etten vain voinut kävellä hänen ohitseen vaan pysähdyin tämän vierelle. Tyttö nosti hitaasti päänsä ylös ja käänsi katseensa kohti minua. Hänellä oli pienin nenä mitä olin koskaan nähnyt, silti hänen silmänsä ripsineen olivat isot ja kauniit sekä hänen huulensa täyteläiset. Hetken hahmotettuani tilannetta älysin tytön edelleen tuijottavan minua, ehkä hieman kiusaantuneena. "Anteeksi, oletko kunnossa?" kysyin tytöltä niin kuin minulla oli heti aluksi tarkoitus. Tyttö käänsi katseensa takaisin maahan ja vastasti "Olen kunnossa, ei tässä hätää. Vähän noloa mutta kompastuin astuessani ovesta ulos ja sain ilmeisesti haavan polveeni." Katsoin hetken kun tyttö yritti tyrehdyttää vuotoa epätoivoisesti sormillaan, erittäin epähygieenisesti. Minua vähän inhotti enkä pystynyt katsomaan sitä touhua. Polvistuin  maahan itsekin kaivaakseni selkärepustani laastareita ja desinfiointi pyyhektiä. "Odota hetki, minulla pitäisi olla täällä jotain minkä pitäisi auttaa sinua" Pengoin reppuani ja löysin sieltä vain pinon valkopohjaisia dinosauruslaastareita. Ojensin muutaman lapsellisista laastareistani tytölle. "Kiitos" hän sanoi liimatessaan laastareita polveensa. Istuuduin hänen viereensä katsomaan tilanteen etenemistä. Tyttö liimasi viimeisenkin laastarin polveensa ja heitti sitten laastarista jääneet roskat reppunsa pohjalle. Hän käänsi katseensa takaisin minuun ja minusta alkoi tuntua siltä ettei minun olisi kuulunut olla enää siinä. "Hei kuule, näytät aika makeelta tyypiltä. Pidän tänään pienet bileet tässä ihan lähellä mun luona. Mietin jos haluisit tulla käymään." Punapää ehdotti. Hämmästyin. Tutustuin harvoin uusiin ihmisiin, eikä minulla ollut paljoa kavereita. Tilanne tuntui jokseenkin epätodelliselta. Ei sitä noin vain tutustuttu ihmisiin, ei ainakaan Suomessa. Emme olleet edes samassa koulussa, enkä tietänyt tytöstä mitään, en hänen ikää, taikka edes nimeä. "Tuota. Missä sinä asut?" kysyin punniten syitä kannattiko minun todella mennä hänen kutsunsa johdattelemana. Halusin oikeasti saada uusia kavereita mutta minua epäilytti. "Näissä kerrostaloissa, tässä rapussa. Olin juuri lähdössä ulos." tyttö vastasi. Tiesin että olin turhan sinisilmäinen, mutta halusin luottaa tähän tyttöön. Takertelin vastaukseni ulos suustani "Kai se sopii, ei minulla ole muutakaan tekemistä tälle päivälle." "Hei kiva! Nähdään tässä vaikka seitsemältä." Sen sanottuaan tyttö nousi reippaasti ylös ja kääntyi pois päin aikeissa lähteä. "Oota, mikä sun nimi on?" huusin hänen peräänsä. Edes nimen halusin tietää. "Sano mua Siiriks. Mikä sun nimi on?" Siiri oli viattoman kuuloinen nimi, sellaisen ihmisen nimi joka tuskin voisi tehdä pahaa. "Henna, mun nimi on Henna." Vastasin puolestani. Siiri hymyili minulle, kääntyi sitten poispäin ja jatkoi matkaansa. En ollut koskaan ennen tavannut yhtä itsevarman oloista ihmistä ja se tuntui vähän pelottavalta. Itse olin heikko ja huono saamaan suuni auki. Olin kuitenkin iloinen että törmäsin Siiriin. Siiri vaikutti myös ulkoisesti niin mielenkiintoiselta ihmiseltä että en voinut kuin vain odottaa jännityksellä iltaa. Siiri oli siro ja kaunis mutta ei yhtä kaunis kuin aijemmin kohtaamani mystinen brunette, jota en ollut vieläkään saanut pois mielestäni.