Tähtipölyä osa 5.

Olin ostanut koulun kahviosta proteiinipatukan. Mutustin sitä ja katselin vieressä istuvia ystäviäni jotka söivät kouluruokaa ja juttelivat keskenään. Istuimme neljänhengen pöydässä mutta Essi ja Mira olivat tuoneet pari ylimääräistä tuolia pöytään. "Voi vittu sitä Lammisen ämmää, en varmaa mee enää sen kursseille..." Mira valitti opettajasta josta hän ei ilmeisesti tykännyt. Mira valitti usein ja jos hän ei valittanut hän piti muuten vain kovaa haloota kaikesta. En erityisemmin pitänyt Mirasta, vaikka en edes tuntenut häntä kunnolla. Kaikki kaverini olivat tosin jostain syystä kiintyneet häneen. Koko pöytä jatkoi valittamista kyseisestä opettajasta. Itse jaksoin harvemmin näihin keskusteluun liittyä. Toisinaan tuntui siltä kuin ihmiset olisivat unohtaneet ne asiat joilla on oikeasti merkitystä. Kaikesta turhasta van valitettiin mutta ei osattu arvostaa sitä mitä on. Huokasin syvään ja aloin kirjoittamaan viestiä Clarissalle joka oli vielä kotona. Kavereideni äänet muuttuivat hiljalleen epämääräiseksi taustahälinäksi. Pian en enää erottanut sanoja, ääniä taikka sitä mitä ympärilläni tapahtui, kaikki se muuttui toisarvoiseksi. Sulkeutuneesta pakotilastani minut nosti pois tuttu ääni. "Tuukko Jack huomenna pussikaljalle keskustaan? Ois koko lössi kasassa" Lopetin viestin kirjoittamisen ja nostaessani katseeni näin kuinka Ron otti Jackia harteista ystävällisesti kiinni. Jackin ilme kirkastui ja hän vastasi "No mikä ettei, perjantain kunniaks." Jack huomasi kuinka minä hölmönä tuijotin häntä ja Ronia. "Hei Henna! Haluutsä tulla messiin?" Minä säikähdin. Minua harvoin kutsuttiin mihinkään. "En mä oikein..." sisäinen pelokas hiireni oli valmiina kieltäytymään kunnes Jack alkoi puhua päälleni. "Vai mitä Ron? Voihan Henna tulla?" Ron käänsi kylmän katseensa suoraan minuun ja sanoi päin naamaani "kai se voi tulla." Pieni ärtymyksen tunne nousi sisällääni nähdessäni kuinka Ron halusi tehdä selväksi minulle ettei hän välittänyt tulisinko vai en. Suorastaan kiusallani päätin sen kummemmin asiaa harkitsematta vastata myöntävästi "Kyl mä tuun!" Jack hymyili ja taputti selkääni "Mahtavaa, sua niin harvoin näkee nykyään koulun ulkopuollella." Hymyilin Jackille mutta käänsin katseeni pois päin älytessäni että ilta keskustassa tarkottaisi iltaa ilman Clarissaa.

Pyörin keittiössä ja laitoin kahvia tulemaan. Huuhtelin aikaisemmin käyttäneeni kahvikupin joka lojui tiskipöydällä ja odotin kahvin valmistuvan. Mietin miten seuraava päivä tulisi menemään ja mitä Clarissa tulisi siitä ajattelemaan. Saatoin kuulostaa säälittävältä mutta Clarissa oli tullut
elämääni sellaisessa tilanteessa jolloin hänestä oli minulle äärettömän paljon apua. Siitä lähtien 
olimme melkein aina olleet yhdessä, tukeneet toinen toistamme joten minun oli toisinaan hyvin hankala olla ilman häntä. Sen lisäksi että en voinut viettää iltaa Clarissan kanssa, minua huolestutti kaikki uudet ihmiset ja Ron. En kuitenkaan kehdannut enää kieltäytyä. Ehkä vihdoin oli tullut se aika kun pystyisin tekemään uusia asioita yksin. Huomasin kahvin jo tippuneen ja kaadoin sitä kuppiin. Menin huoneeseeni ja istuuduin sängylleni, johon olinkin päättänyt jäädä loppu illaksi katsomaan telkkaria. Kuulin oven kolathavan ja sillä hetkellä älysin nukahtaneeni. En tiennyt mitä kello oli mutta ulkona oli pilkkopimeää. Nousin ylös unisen huterasti ja käveltyäni eteiseen näin Clarissan. Katoin häntä ja hän katsoi suoraan minuun mitään sanomatta, ihan kuin hän olisi odottanut minun sanovan asiani. "Meen huomenna kavereiden kanssa ulos." Minä kakertelin. Clarissa näytti ensin hämmentyneeltä mutta sitten hänen huulilleen nousi tyyni hymy. "Selvä kulta." Clarissa käveli keittiöön  ja minä jäin seisomaan eteiseen. Sydämessäni vihlaisi. En ollut edes varma miksi mutta olin odottanut Clarissan olevan jotenkin ideaa vastaan, mutta hän ei edes kysynyt mihin ja keiden kanssa olin menossa. Kävelin Clarissan luo keittiöön ja odotin hänen sanovan jotain. Seisoin siinä, halusin edes jonkun kysymyksen. Oli hiljaista, kuului vain kolinaa kun Clarissa nosteli jääkaapista ruoka-aineksia pöydälle. Hän kokosi aineksista aterian lautaselle ja nosti sen mikroon. Kuului hurinaa ja siinä minä vain odotin. Clarissa ei edes katsonut minua mutta lopulta hän sanoi jotakin. "Hyvä oikeastaan jos olet huomenna kavereidesi kanssa. Eräs Tommi töistä pyysi minua kanssaan kahville. Ehkä vietän sitten aikaa huomenna hänen luonaan." Nauroin hermostuneesti myöntymisen merkiksi mutta minua inhotti. Tommi kuulosti pahaenteiseltä eikä Clarissakaan ollut viettänyt aikaa uusien ihmisten kanssa sitten sen jälkeen kun menimme yhteen. Itseasiassa Clarissa ei edes pitänyt uusista ihmisistä. Minulla ei ollut kuitenkaan mitään varaa estää häntä lähtemästä kahville sillä itse olin aikeissa vetää kännit ulkona, illalla, syysilmassa, varastelevien ja rääväsuisten teinien seurassa.