Ilta oli viimein lähtenyt käyntiin ja havaihduin siihen että nauroin. Nauroin ihan aidosti ympärilläni istuvien ihmisten jutuille. Olin oppinut jo nimiä, yksi tyttö oli Anniina ja toinen Laura, pitkätukkainen poika oli nimeltään taas Jaakko. Epäilin kuitenkin etten muistaisi näidenkään ihmisten nimiä seuraavana päivänä. Avasin jo neljättä tölkkiäni ja olin polttanut varmaan melkein puoli askia tupakkaa, saatoin tuntea sen kaiken tervan keuhkoissani. Puoli askia oli suurimäärä, minulle joka poltti hädintuskin kerran päivässä. Ei aikaakaan kun uskalsin jo osallistua keskusteluun. "Mäkään en oo kovin hyvä koulussa." Sanoin ehkä vähän nolosti, enkä ollut edes varma mistä puhuttiin, mutta kukaan ei kuitenkaan katsonut minua oudosti, joten kommenttini tuskin meni ihan mönkään. "Haha mun pitäis lopettaa lukio, mietin vaan mitä helvettii mä siellä teen, täskin jaksossa oon käyny vaan kolme kurssia" Anniina nauroi ja niin minäkin. "Kuulin muuten että Nikolla on pajaa" kertoi joku pitkähiuksinen blondi keskeyttäkseen koulujuttumme. "Oikeesti. Missä Niko on?!" Jack huusi. "Kotonaan vissiin, sillä oli tänään joku perhe juttu." Keksustelu "pajasta" lähti käyntiin ja porukka totesi että heidän tulisi mennä joku päivä Nikolle. Tiesin vain sen verran että paja oli nimitys jollekkin huumeelle, mutta minulla ei ollut hajuakaan mitä se todellisuddessa oli joten pyrin pysymään poissa keskustelusta. Alkoholin ja tupakan ymmärsin mutta halusin pysyä kaukana kaikesta sen vahvemmasta. Ron huomasi kuinka kiusaantuneelta näytin ja hän tunki käteeni taas uuden kaljatölkin. Minusta alkoi pikkuhiljaa tuntua siltä että Ron oli kiva. Hän suojeli minua.
Istuin maton päällä kaksin Ronin kanssa. Muu porukka juoksenteli ruohikolla riehumassa ja pari poikaa olivat lähteneet hakemaan mäkkäristä ruokaa. En ollut varma mitä porukkamme teki, ilmeisesti leikkivät tai painivat mutta minua ei huvittanut osallistua, eikä ilmeisesti Roniakaan. Nojasimme toisiimme ja minä hörähtelin hölmösti aina kun näin jotain hauskaa tapahtuvan. Kauempana toisen puun alla oli toinen joukkio joka koostui lähes kokonaan nuorista miehenaluista. Näimme kuinka joku nousi kyseisen porukan keskeltä seisomaan ja alkoi lähestyä meitä hidasta mutta varmaa tahtia. Se oli pitkä ruskeahiuksinen poika, joka vaikutti olevan vähintään yhtä kännissä kuin mekin. Poika huudahti jo vähän matkan päästä meille "Heijssan!" Katsoimme hänen hoipertelevan eteemme ja kyykistyvän siihen. Pojan turhankin lähelle ilmaantunut naama toi mukanaan inhottavan valkoviinin lemun. Aloin olemaan jo hyvin kännissä, mutta minulla oli edelleen kohteliaisuuteni rippeet tallella, siispä sanoin pojalle "Moi" mutta todellisuudessa toivoin hänen menevän pian pois. "Vad heter du? Jag heter Kalle. Varför är du här?" Katsoimme Ronin kanssa toisiamme. Kumpikaan meistä ei tainnut olla halukas testaamaan ruotsin taitojamme. "Bra bra!" Ron huusi. Poika katsoi hämmästyneenä meitä ja sanoi sitten jotain mikä meni totaalisesti ymmärryksemme yli. "Jag talar inte sveska, jag talar finska" Minä yritin selittää luomavalla känniaksentillani. Poika nauroi yritykselleni puhua ja alkoi viittomaan kohti omaa porukkaansa. Hän luultavasti yritti kertoa meille että voisimme liittyä heidän seuraansa. Ron tokaisi päättävästi pojan pyyntöön "Sprit och fint flicka här!", lienikö ne ainoat sanat mitkä hän ruotsiksi taitoi "Rökning kan dödä" lisäksi. Onneksemme joku pojan leiristä huusi hänelle "Kalle idiot! Komma här!" Poika hyvästeli meidät ja nousi horjuen pystyyn. Seurasimme pojan hoipertelua takaisin kavereidensa luo odottaen koska hän kaatuisi, mutta ihme kyllä hän pääsi perille asti pystyssä.
Katsoimme Ronin kanssa toisiamme ja repesimme nauramaan. Nauroin niin kovaa että vatsalihaksiini sekä poskiini sattui. Kun viimein rauhoituimme aloimme vihdoin puhua, hieman vaivalloisesti tosin. Minulla ja Ronilla ei pahemmin ollut mitään yhteistä, mutta jokin hänessä kuitenkin kiehtoi minua kovasti, vaikken sitä halunnut itselleni myöntää. "Sulla on kauniit silmät" minä sanoin, ihan vain pitääkseni pientä keskustelua yllä. "Sulla on kiva fleda" Ron sanoi vastineeksi kehulleni ja otti kädellään kiinni rastastani. Hän leikitteli sillä sormiensa välissä ja samalla veti minua hitaasti kohti itseään. Ympärillämme riehuvien toveriemme kiljaisut vaikenivat ja katsoeassani Ronin silmiin, tunsin että siinä olimme vain me. Ennen kuin olin edes ehtinyt huomata, huulemme koskettivat toisiaan. Ronin huulet olivat niin sileät ja pehmeät, ne tuntuivat hyvältä omiani vasten. Suljin silmäni ja tunsin kuinka Ron asetti kätensä takaraivolleni ja toisen käden hän laski alaselälleni. Jatkoimme suutelemista, en pystynyt lopettamaan. En ajatellut mitään, alkoholi pyöritti päätäni ja poskeni olivat suorastaan polttavan kuumat. Huulemme kohtasivat toisensa yhä uudelleen ja uudelleen, ja kehomme lähestyivät toisiaan pikkuhiljaa yhä enemmän ja enemmän. Hetkeen en erottanut meidän olevan erillisiä olentoja. Suullani oli kosteus, lämpö ja läheisyys. Tunsin kuinka Ronin kieli tunkeutuu suuhuni. Sillä hetkellä havahduin siihen mitä oli tapahtumassa. Tuntui siltä kuin suuri määrä pahuutta olisi syöksynyt sisälleni hirveää vauhtia vallaten koko kehoni. Minä tärisin, en pystynyt liikkumaan. Tunsin Ronin kielen liikkuvan yhä suussani ja toivoin hänen lopettavan. Kuva Clarissasta nousi ajatuksiini ja olin varma että tukehtuisin syylisyyteen sillä hetkellä. Ron lopetti huomattuaan etten ollut enään vastaanottava. Hän nojautui taakse päin ja katsoi minua odottavasti. "Tuota, minun pitää mennä... Mennä kotiin" Minä muistaakseni sanoin. Nousin sitten pystyyn ja lähdin juoksemaan niin lujaa kuin tärisevät jalkani sallivat. Ohittaessani nurmella leikkivät kaverini, huusi heidän joukostaan Jack minulle "Henna hei, mihin sä meet?!" en kuullut häntä. Jack kääntyi katsomaan Ronia kysyvästi ja olen varma että Ron hymyili.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti